Thaena

Jälkeläiset

o. Thirteen Titan (s. 04.05.2016), i. Tarsus
t. Trinity 13 (s. 03.06.2016), i. Tarsus

✓ Luonnekuvaus
✓ Kilpailumenestys
✓ Sukuselvitys
✓ Päiväkirja

Luonnekuvaus

Omanarvon tunteva, tammamainen. Ärsyyntyy pienestä, säikkyy vielä pienemmästä. Ratsuna keskittyvä ja motivoitunut.

Kilpailumenestys

Sukuselvitys

Isä Thamal oli komea tummanruunikko tasan 170-senttinen hessenori, joka kilpaili Grand Prix-luokkia kouluratsuna. Ori lukeutui kuuluisan Thaimahal-siittolan kasvatteihin ja siltä löytyi laajan arvonimiliudan lisäksi myös kantakirjapalkinto. Orilta jäi viitisenkymmentä jälkeläistä, joista muutamilla on koulusijoituksia reilustikin. Luonteeltaan Thamal oli yhteistyöhaluinen ja hyvä ratsuhevonen, joka omasi poikkeuksellisen mahtavat liikkeet sekä keskittymiskykyä isojenkin areenoiden vilkkaassa vilinässä. Muita hevosia kohtaan Thamal oli hieman pomottava ja tarhasikin sen vuoksi lähes aina yksinään, kuten siittolan muutkin käyttöorit.

Isänisä Thanietos oli erittäin taitava vaikeiden luokkien kouluratsu, joka tiedettiin paitsi hyvästä esiintymistaidostaan myös temperamentikkaasta luonteesta. Ori omasi lennokkaat liikkeet, jotka toimivat kirsikkana kakun päällä muutenkin rennosti liikkuvalla orilla. Hoitaessa Thanietos oli kohtalainen käsiteltävä, mutta kuitenkin haasteita riitti oman arvonsa tuntevan oriin kanssa etenkin kisapaikoilla. Kapasiteettia orilla olisi varmasti ollut myös estepuolelle, mutta kasvattaja päätti pitää oriin leipätyön suvun tapaan koulupuolella. Thanietos periytti hyvää suorituskykyä jälkeläisilleen, joista osa kilpaili myös kenttäratsastuksessa koulun lisäksi.

Isänemä Rosanna oli menestynyt kouluratsu nuorempana, mutta sen jouduttua uuteen kotiin 14-vuotiaana tamman ura loppui sopivan ratsastajan puuttuessa ja se siirtyi kokonaan siitokseen. Siinäkään ei Rosanna mikään huono valinta ollut, koska se oli varsin hyvä emä varsoilleen ja kasvatti luottavaisia, reippaita ja suorituskykyisiä varsoja kouluradoille. Ruunikko tamma jätti peräti kymmenkunta varsaa, joista osa kilpaili koulu-uran lisäksi esteitä. Rosannan eläkepäivät menivät mukavasti loikoillen kotikasvattamon laitumilla, jossa tammalla riitti seuraa nuoremmista sukupolvista ja se asuikin viimeiset vuotensa oman tammavarsalaumansa parissa.

Emä Bovana Brave oli ruunikko 170-senttinen koulutamma, joka oli luonteeltaan kiltti käsitellä ja omasi rautaiset kilpahevosen hermot. Kiima-aikoina tamma kuitenkin saattoi hieman äksyillä, jonka vuoksi ilmeisesti myös Thaena on enemmän tai vähemmän kiukkuinen välillä hoitaessa. Kantakirjapalkinnon lisäksi tamma keräsi kirjavan kokoonpanon erilaisia muita arvonimiä. Tamma on siittola Bovanan kasvatteja, mutta asunut monessa muussakin Euroopan maassa vuosien varrella. Tammalta jäi pitkän kisauran vuoksi ainoastaan kolme varsaa ja se lopetettiin 29-vuotiaana vanhuudenvaivojen vuoksi. Pitkän kilpailu-uran vuoksi ei tiedetä ovatko Bovanan emän tiinehtymisongelmat jatkuneet myös sen sukuhaarassa.

Emänisä. Bython oli suvun musta lammas, jos nyt niin voidaan sanoa. Paitsi jo elämänkokemuksensa, myös sukunsa puolesta Bython oli valio-ori, vaikka eivät muutkaan sukulaiset mitenkään huonoja olleet, ori oli myös kimon värityksensä ansiosta poikkeuksellinen sukunsa edustaja. Tämä ori kuitenkin erottui edukseen ja komeiden vanhempien varsa ei tietenkään hävinnyt paljoa ulkonäössä vanhemmilleen. Bython syntyi Duken herttuan kasvattina ja sai pienenä jo lempinimen Bython, koska oriilla oli tapana kiemurrella tarhalankojen välistä karkuteille. Vanhempana tapa onneksi jäi ja ori keskittyi töihin. Niitä sillä olikin riittämiin, sillä ori kiersi vuoden vanhasta näyttelyjä hyvällä saavutuksella ja kilpaili myös suhteellisen varhain kouluratsuna. 10-vuotiaana orin kysyntä siitoskäytössä oli jo ulkomaita myöden sitä luokkaa suvun ja kilpailutulosten vuoksi, että se lopetteli vähitellen uraansa ja keskittyi siitoksessa luomaan nimeä. Orilta jäi useita jälkeläisiä, joista osa peri sen temperamentin, mutta rauhallisella emällä saatiin hyvää tasapainoa varsan luonteeseen. Ori oli täysipainoisessa siitoskäytössä 20-vuotiaaksi, jonka jälkeen se astui vielä muutamia silloisen omistajansa tammoista. Varsat ovat kilpailleet koulun lisäksi esteillä. Oman nimensä Bython oli jo varmasti saanut kaiverrettua maailman kirjoihin, kun se 25-vuotiaana jouduttiin lopettamaan jalkavaivojen vuoksi.

Emänemä Pepitta oli tummanruunikko hessentamma, jonka suku oli melko tunnettu Saksassa ainakin. Se oli kiltti luonteeltaan ja hyvärakenteinen, josta kertoo jo II palkinto kantakirjassa. Pepitan vanhemmat olivat pitkän kasvatuksen tuotos kouluratsastukselle, eikä tammakaan yhtään huonommaksi jäänyt tulostensa perusteella. Pepitta oli ratsastettavuudeltaan erittäin hyvä ja useat kokeneet valmentajat kehuivat sitä ja liikkeitä. Tamma kilpaili jo 6-vuotiaana vaativia luokkia ja siirtyi siitä pari vuotta myöhemmin Grand Prix-tasolle, joten Thaenan suvussa menestys on kyllä kulkenut mukana alusta alkaen vaikeiden luokkien osalta. 167-senttinen Pepitta koki kuitenkin karun kohtalon, kun 12-vuotiaana sen huomattiin kärsivän rasitusvammoista ja käyttö siirrettiin pelkästään siitokseen. Ennen aikaisesta eläkkeestä ei tamma kuitenkaan ehtinyt iloita, sillä se jouduttiin lopettamaan saman vuoden syksyllä keuhkosyövän vuoksi. Tamman yksi jälkeläisistä jäi kuitenkin kasvattajalle asumaan ja viettelee yhä laadukasta eläkehevosen elämää muutaman hehtaarin luksustilalla Etelä-Saksan Dillenburgin valtionsiittolassa, josta hesseninhevosen kasvatus itse asiassa on saanut alkunsakin.

Sukuselvityksen kirjoitti Jannica

Päiväkirja