Winterhill Hotelilla on värikäs menneisyys. Ehkä värikäs on hieman väärä sanavalinta, synkkyyttä ja ratkaisemattomia tapauksia voi sanoa korkeintaan harmaansävyisiksi. Nykyiset puitteet tarjoavat kuitenkin paljon sekä meille hevosenomistajille, että satunnaisille kävijöille.
Upeat vuoristomaisemat jättävät meikäläisetkin sanattomiksi joka aamu. Hotellin läheisyyteen on ajan saatossa noussut muutama tallirakennus, maneesi ja hieman alempana rinteessä on myös valaistu kenttä. Maasto mahdollisuudet ovat vailla vertaa, mutta pysyttelemme silti tutuissa reiteissä. Täällä liikkuu paljon pahaa, jota emme halua kohdata eksymällä vuoristoon.
Arkemme pyörii pitkälti hevostemme tahdissa ja ehdoilla. Aamurutiinit aloitetaan kello kuusi ja tallin ovet lukitaan kello yhdeksän illalla. Päivään mahtuu paljon aina kilpailuista rentoihin treeneihin. Pääpaino meillä on kasvatuksessa, joten tietty varsat ovat iso osa arkeamme. Troya ja Cery on tituleerattu superihmisiksi, jotka pystyvät pitämään kaikki kymmenen lankaa käsissään. Kuitenkin apuun tarvitaan joukko tallityöntekijöitä, joita ilman nämä naiset olisivat pahemman kerran hukassa.
Olipa kerran kaunis hotelli, joka sijaitsi vuoren rinteellä. Tämä hotelli toimi maaliskuusta marraskuuhun laskettelu- ja erävaelluskeskuksena, ja siellä saattoi usein tavata ihan maan vaikutusvaltaisimpia ja kuuluisimpia ihmisiä viettämässä pientä hermolomaa luonnon äärellä. Hotelli suljettiin pahimmaksi talvikaudeksi kustannussyistä. Joka talvi, hotellille palkattiin yksi talonvahti, joka piti silmällä kiinteistöä sen ollessa suljettuna. Talonvahti sai tuoda mukanaan perheensä ja halutessaan toisen työnsä, joten usein talonvahteina toimi esimerkiksi kirjailija ja hänen perheensä. Tässä hotellissa kirjoitettiinkin sen hiljaisina kuukausina monia nykykirjallisuuden merkkiteoksia; niin ei kuitenkaan käynyt hotellin viimeisenä vuotena, vaikka siellä kirjailija ja hänen perheensä asuivatkin. Kukaan ei tarkalleen tiedä, mitä vuorella sinä viimeisenä talvena kävi, mutta kirjailijan vaimo ja lapsi eivät koskaan siitä täysin toipuneet… eikä pienen perheen isä koskaan palannut vuorelta.
Asiakkaat eivät halunneet enää kirjailijan perheen kohtalosta kuultuaan yöpyä hotellissa, ja pian se ajautui konkurssiin. Koko tila jäi vuosikausiksi hoitamatta, ja sekä hotelli että ympäröivät maat ränsistyvät. Hetken näytti jo siltä, ettei tila pääsisi enää koskaan elämään. Vuosien epätoivoisen kaupittelun jälkeen, kiinteistövälittäjän toimistolle pamahti kaksi suomalaislikkaa, jotka etsivät mahdollisimman halpaa tonttia. Kiinteistövälittäjä koki velvollisuudekseen kertoa potentiaalisille ostajille hotellin menneisyydestä, vaikka olikin varma, että se säikäyttäisi heidät tiehensä - mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Nämä naiset olivat joko tyhmiä, rohkeita tai tyhmänrohkeita. Tai erittäin köyhiä.
No, meni miten meni, näin päätyi tämä upea, historiallinen hotelli Ceryn ja Troyan omistukseen. Pyrkimyksessään karistaa hotellin karu menneisyys kannoiltaan, pitkällisen riitelyn jälkeen nuoret naiset päätyivät yhteisymmärrykseen ja ristivät hotellin uudelleen Winterhill Hoteliksi. Vaikka tarkoituksena olikin käyttää hotellin tiloja hevoskasvatuksen puitteina, oli molemmilla uusista omistajista jäänyt sen verran velkoja käteen edellisten talliräpellystensä jäljiltä ettei lisätienesti ollut pahitteeksi: hotelli avasi jälleen kerran ovensa vieraille.
Vaikka hotelli oli saanutkin uuden mahdollisuuden elämään, ei historiaansa voi noin vain jättää taakseen. On kuultu sanottavan, että vieläkin lumisina öinä hotellin pihalla kaikuisi muinaiset huudot: pakkasen runteleman perheenisän viimeiset sanat, ikuisesti painautuneet hyisen talviyön muistiin. Hotelli jakaa mielipiteitä. Niistä, jotka uskaltautuvat vierailulle, osa osaa arvostaa hotellin tunnelmaa, niin synkkä kuin se onkin. Osa… no, osa vieraista lähtee hyvin nopeasti paikalta saapumisen jälkeen, eikä ikinä palaa. Troyan ja Ceryn onneksi heidän hevostensa maine kiirii kauas. Talli pystyy, ainakin toistaiseksi, elättämään historiastaan kärsivää hotelliparkaa. Miten pitkään tämä tilanne voi kestää? Sitä ei kukaan tiedä. Siihen asti nautimme kuitenkin täysin rinnoin tästä upeasta paikasta - ja pidämme yövalon päällä nukkuessamme.
