Kouluvalmennus 24.10.2016

Tänään valmennettavakseni oli siunaantunut elegantti ori nimeltä Tarsus. Pyysin ratsastajaa verryttelemään niin, että pystyisi ratsastamaan Grand Prix radan, sillä tarkoituksena oli pitää pienimuotoinen rataharjoitus. Tarsuksella oli voimakkaat liikkeet ja oma moottori pelasi selvästi hyvin, joten ajoittain ratsastaja joutui jopa hieman hillitsemään oriin menoa. Käskin hevosen energisyydestä huolimatta ratsastajaa tekemään pidätteet pehmeällä ja joustavalla kädellä, ja ennenkaikkea istumaan painavana satulaan.

Ongelmana ratsukolla olikin lähinnä kiireisyys, joka kostautui monessa liikkeessä. Pyysin tekemään paljon pidätteitä ja muutamia siirtymisiä, väistöjä ja voltteja, ja ennen kaikkea rohkaisin ratsastajaa vaikuttamaan hevoseen sen pirteästä olomuodosta huolimatta. Siirtymiset ja väistöt suuntasivatkin hevosen ajatukset nopeasti ratsastukseen, jolloin ylimääräistä energiaa saatiin käytettyä polkuna yhä parempiin suorituksiin.

Kun ratsukko oli sopivasti lämmennyt, kävimme radan nopeasti läpi, jonka jälkeen he pääsivät aloittamaan. Perusasiat hoituivat muitta mutkitta, joskin huomautin muutamaan kertaan ravin askelnopeudesta niin kootussa kuin lisätyssä ravissakin, sillä tahti tuppasi helposti karkaamaan turhankin reippaaksi. Piaffen ja passagen hiukan huolimattomat askeleet kielivät jälleen keskittymisen puutteesta, joten pyysin ratsukkoa tulemaan ne uudelleen. Käskin ratsastajan ratsastamaan jokaisen askeleen ja nauttimaan siitä, sillä ajoittain meno vaikutti kiireiseltä ja huolimattomalta.

Laukassa ratsastus näytti jo huomattavasti paremmalta, ja se taisikin olla tämän hevosen vahva puoli. Sulkutaivutuksissa ratsastajan paino lähti helposti valumaan hevosen ulkokyljelle ja hevonen karkasi turhan jyrkästi takaisin uralle. Pyysinkin kiinnittämään huomiota siihen, että ratsastaja istuisi itse keskellä satulaa ja kouluratsastuksen hurmassa muistaisi myös hengittää.

Päälisin puolin ratsukko teki oikein siistin radan, mutta muistutin heitä hieman rauhallisemmasta tahdista ja huolellisuudesta. Tarsus oli kapasiteetikas hevonen, mutta sen lisäksi se vaati myös tarkkaa ratsastusta!

Valmentajana toimi Velma

Päiväkirjamerkintä 10.10.2016

Syyssade piiskasi tallipihaa puiden humistessa tarhojen takana. Syvänmusta hevonen seisoi sadeloimi päällään aidan vieressä korvat terhakkaasti pystyssä. Se tarkkaili minua, kun riimunaru kourassani marssin päättäväisesti oriin tarhalle. Olin tänään saanut hoidettavakseni tämän taidokkaan kouluratsun, joka oli minulle jo aiemmin tuttu valmennettavana hevosena, mutta ensimmäistä kertaa pääsin kapuamaan sen selkään itse. Innokkaasti puhisten Tarsus tuli perässäni talliin, ottaen satunnaisesti pienen ravipyrähdyksen tuulen lyödessä sen tummansiniselle, kuran kuorruttamalle ulkoloimelle.

Tallissa kiinnitin oriin käytävälle heleästi loistavan kattolampun alle. Onneksi loimi oli säästänyt minut suuremmalta puhdistusoperaatiolta, vaikkakin hevosten jalkoja jouduin hinkkaamaan harjan ja pyyhkeen voimin hyvän tovin. Hoidettaessa Tarsus seisoi kiltisti paikoillaan ja alahuuli lerputtaen se nautti saamastaan huomiosta. Varsinainen hellyydenkipeä oripoika!

Kun pääsin viimein taluttamaan Tarsuksen sisään maneesin puisista liukuovista, ori tuntui terästäytyvän. Tuuli vinkui katonräystäissä kun ponnistin pehmeästi Tarsuksen satulaan. Enkkuviltti roikkui sen selällä alkukäyntien ajan, jotka annoin hevosen kävellä rennosti vapaalla ohjalla. Tarsus vähät välitti ulkoa kuuluvasta huminasta ja ovien kolinasta: ori venytteli tyytyväisen oloisena kaulaansa ja pyöritteli korviaan. Keräsin ohjaa tuntumalle ja aloin kokeilemaan miltä Tarsus todella tuntui ratsastaa. Sen kaula kaartui pehmeästi pyöreälle kaarelle ja se tuntui olevan suhteellisen täräkkä ratsu. Pohkeella ei tarvinnut turhia huomautella ja kevyet avut riittivät saamaan hevosen töihin. Kylläpä siitä olikin aikaa kun olin viimeksi ratsastanut yhtä pehmeällä hevosella!

Tunnin ajan Tarsus pyörähteli allani kevyen keijukaisen tavoin. Taputin oria suuresti kaulalle hienon työskentelyn päätteeksi, kunnes laskeuduin satulasta. Heitin viltin sen selälle, jonka jälkeen pyörimme maneesissa maastakäsin, jotta hevonen saisi vielä vähän palautella lihaksiaan. Tällaisen hevosen ratsastaminen on ilo!

Merkinnän kirjoitti Velma

Kouluvalmennus 05.09.2016

Tänä sateisena aamuna saavuin jälleen kerran jo tutuksi tulleen Thirteenin ratsastuskentälle, tällä kertaa valmentamaan upeaa hiilenmustaa Tarsusta, joka isona hevosena näytti jopa pelottavalta. Otettuani tuntumaa ratsukkoon seuraillessani heidän alkuverryttelyään, huomasin, että Tarsus oli luonteeltaan ennemmin lasten poni kuin musta, hurja jättiläinen, miksi olin sitä salaa mielessäni ajatellut. Ori ravaili ja työsti taivutuksia niin kuuliaisesti, että en voinut muuta kuin hymyillä katsoessani kuinka se keskittyi tehtäviinsä. Ensimmäiseksi varsinaiseksi harjoitukseksi teetätin ratsukolla peruutuksia, joista lähdettiin suoraan johonkin askellajiin, joko raviin tai laukkaan. Ratsastaja peruutti hyvin kevyellä ohjastuntumalla ja hevonen asteli taaksepäin luottavaisen oloisena, nostaen sitten huolellisesti suoraan peruutuksesta sen askellajin, mikä milloinkin oli määrätty. Yleensä peruutuksissa oli edes jonkin sortin ongelmia, mutta Tarsuksella niitä ei tuntunut esiintyvän missään kohti. Päätin nostaa esille vaikeampia harjoituksia, kuten passagea ja piaffea, päästessäni toteamaan, että musta ori todella oli kuin pyhäkoulun oppilas, ei metkuja, ei niskoitteluja. Ensin pyysin ratsastajaa ottamaan passagea keskihalkaisijalla, sitten ravaamaan harjoitusravissa aina jompaan kumpaan suuntaan ja jatkamaan harjoitusta muutaman kierroksen. Passaget sujuivat kivasti, joten seuraavaksi oli piaffien vuoro, ne pituushalkaisijaa pitkin. Piaffeen lähdettiin passagesta, aivan kuten koulukilpailuissa yleensä tehtiin. Ensimmäisillä yrityksillä ratsastaja tuntui jännittävän haastavaa liikettä ja antoi liikaa painoarvoa ohjalle, jolloin hevonen jäi selvästi jännittyneeksi. Neuvoin antamaan Tarsukselle enemmän vapautta, se kyllä osasi kun vain sai luvan yrittää. Hienosti suoriutunut ratsukko pääsi vetämään loppuverkat itsenäisesti, kuitenkin pitkin ohjin, jotta hevonen pääsisi venyttelemään.

Valmentajana toimi Salazar