Sterling Archer

Jälkeläiset

o. Thirteen Sunset Boulevard (s. 15.02.2016), e. All About Eve
t. Thirteen Esther (s. 04.05.2016), e. Evenstar

✓ Kuvagalleria
✓ Luonnekuvaus
✓ Kilpailumenestys
✓ Sukuselvitys

Luonnekuvaus

Baijerinhevosori Sterling Archer, jota Sampaksi yleensä kutsutaan, on aivan upea hevonen motivoituneena. Siunausta sille, jonka kanssa Samppa ei halua työskennellä. Ori on kuitenkin sen verran älykäs yksilö, että huomaa nopeasti ne ihmiset, joilla ei ole tarpeeksi auktoriteettiä ja luonnetta orin kanssa toimimiseen. Sitä sillä tämän hevosen kanssa tarvitaan. Samppa ei oikeasti ole nimittäin helpoimmasta päästä. Tykkää olla kingi kuten isänsäkin, mutta omaa myös herkän puolen.

Sampan hoitaminen on helppoa, kunhan vain ei päästä oria laiskottelemaan liikaa. Sillä on nimittäin joskus tapana heittäytyä vähän veltoksi. Mielellään ori kannattaa hoitaa käytävällä tai kiinnitettynä karsinaansa. Kerran yksi oria hoitanut oli jättänyt sen vapaaksi hakiessaan satulaa. Sampan oli tehnyt mieli piehtaroida, ja orihan piehtaroi jos se haluaa. Näinollen koko harjausurakka oli melkein pitänyt aloittaa alusta. Varustaminen ei ole Sampalle ongelma, se ottaa kuolaimet välillä vähän liiankin kiltisti suuhunsa tyytyväisenä. Kavioita saa joskus kysellä hyvänkin tovin, mutta päättäväinen asenne on tässäkin ykkösjuttu. Traileriin mieluiten kaveri Sampan kanssa, se ei tykkää yksin matkustamisesta. Hoitohenkilöt kuten eläinlääkäri ja kengittäjä ovat yleensä hieman pelottavia, mutta Samppa kestää nekin kuin mies.

Ratsastaessa Sampan kanssa täytyy olla tarkkana. Sitä ei saa päästää yhtään helpommalla, vaan oria pitää muistuttaa joka käänteessä siitä, missä ollaan ja mitä siltä odotetaan. Jos lepsut orin kanssa kentällä, se ei tee varmasti yhtikäs mitään. Pidätteet ja maiskutukset pitävät sen hereillä, jolloin se käyttäytyy upeasti. Motivoituneena Samppa kantaa itsensä upeasti ja sen liikkeet ovat upeita. Siirtymiset ovat kuin sulaa vahaa taitavan ja määrätietoisen ratsastajan kanssa. Samppa noppii opeasti uutta, joten sen kanssa on kehitytty paljon pienessä ajassa. On todettu, että ori on parhaimmillaan Grand Prix -tasolla, jolla se kilpailee. Rahkeet riittävät, joten miksikäs ei? Esteet eivät ole suuremmin Sampan juttu, vaikka se kyllä reippaasti ja ponnekkaasti hyppää. Ori on sisimmissään niin kouluhevonen, että sen tekisi mieli mennä passagea esteen välit ja vielä vähäsen sulkutaivuttaa uralle.

Samppa on sennverran hienohelma, että ei kestä maastoilua. Se ei voi yksinkertaisesti sietää mutaa eikä minkäännäköistä velliä, jota maastosta usein löytyy. Sänkipellolla laukkaaminen on sitten tietenkin eri asia, jota Samppa tykkää tehdä. Ellei lähistöllä ole isoa ojaa – sieltähän voisi vaikka hyökätä joku vesimörkö, mistäs sitä tietää?

Kisoissa Samppa heittää näyttelyvaiheen silmään, hörähtelee vähän väliä tammoille ja on unohtanut täysin ratsastajansa sekä kisahuolehtijansa. Kentällä se kuitenkin keskittyy asiaansa ja sen kunnialla kotiin. Ori on niin huomionhaluinen, että tykkää varsinkin suuremmista kilpailuista. Mitä enemmän ihmisiä, joille se voi näyttää kuinka hyvä se on, sen parempi.

Luonteen kirjoitti Lea M.

Kilpailumenestys

Sukuselvitys

San Torino oli upea ori. Sanotaan, että tämä hevonen on periyttänyt ruhtinaismaista luonnettaan kaikille jälkeläisilleen. Kiivas ori oli tunnettu hiustenhalkojamaisesta luonteestaan ja sykähdyttävän upeasta työskentelystä koulukentällä, Grand Prix-tasolla. Ori oli kuin sulaa vahaa kentällä osaavan ja orin tuntuvan ratsastajan käsissä. Tuntui, että mikä tahansa onnistui siltä. Orin kisaura oli pitkä ja siihen mahtui useita voittoja.

Sornieth oli ehkä yksi maailman mahdottomista tammoista. Se ei yksinkertaisesti pysynyt minkäänlaisissa aidoissa, ja lopulta sen kotitallille rakennettiin putkitarhat (joissa tamma lopulta sitten pysyi). Tämä käytös ei ehkä ollut korkeatasoiselle kouluratsulle suotavaa, mutta tuntui, että kentällä Sornieth korvasi kaiken kummallisen käytöksensä. Se oli ratsuna pehmeä ja ymmärtäväinen.

Guerilla Warfare oli rauhallinen ja ehkä hieman sisäänpäinkääntynyt ori. Se viihtyi omassa kuplassaan, mutta kuunteli, kun sitä käskettiin. Ori toimi näppärästi niin kentällä, kisoissa ja maastossakin ja kilpailikin useammissa lajeissa. Se oli hyvin varovainen askelissaan, mutta mieltyi yhteen ja tiettyyn ratsastajaan, jonka kanssa toimi täydellisesti!

Miss Lana oli yksinkertaisesti tamma, joka tiesi mitä halusi. Suoraan sanottuna se oli isoegoinen hienohelma, jolle juomaveden piti olla tietyn lämpöistä ja rehun juuri sitä tiettyä. Joku sanoi joskus, että tamma ei kestänyt kuin tiettyä loimivalmistajaa, muut eivät käyneet. Tamma oli kuitenkin älytön estetykki, joka toimi kentällä kuin unelma ja jonka kanssa ratsastajan ei tarvinut oikeastaan edes askelia laskea. Ehkä tästä hyvästä tamman melkein painajaismainen käytös sallittiin muuten.

American Apparel oli liian söpö oriksi. Se rakasti pikkulapsia ja tuntui, että se tykkäisi olla mielummin talutusratsuna toimiva pullaponi kuin mahtava kouluratsu. Täytyy kyllä myöntää, se oli hieman hidas kentällä. Tuntui, että ori oli aina vähän "sunnuntaimoodilla" liikenteessä. Se oli hidas ajattelija. Asiat kyllä tapahtuivat, mutta viiveellä. Silti ori ehti kiertää hetken kisaradoilla ja voittikin muutamia suuria kisoja.

Miss Tunt oli hauska tamma. Se oli samaan aikaan älykäs kouluratsu ja leikkisä varsa. Tamma oli optimistinen kaikkien asioiden suhteen – sitä ei pelottanut uudet hevoset tai ihmiset eikä minkäänlaiset traktorit tai autot. Vaikka tamma oli nopea ja sukkela kentällä, se rakasti silti yli kaiken viikonloppuköpöttelyä maastossa, ihan vaikka vain käynnissä. Tamma oli uskollinen yhdelle ratsastajalle sekä yhdelle hoitajalle, joten samalla se oli hieman ongelmallinen ellei kumpaakaan näistä sattunut olemaan paikalla.

Sukuselvityksen kirjoitti Lea M.

Päiväkirja