| Sandy Bridge rnkm, 170cm, hess |
Sacramento Slinger rn, 165cm, hess |
Singapore Slinger rtkm, 168cm, hess |
| Recetta rt, 169cm, hess |
||
| Ranitidine vrt, 171cm, hess |
Revellio rtkm, 168cm, hess |
|
| Bastionne rt, 168cm, hess | ||
| Bastionne rt, 170cm, hess |
Belligerence rtkm, 169cm, hess |
Bend It Like Beckham rn, 167cm, hess |
| Every Good Daughter rtkm, 168cm, hess | ||
| Dandelion trt, 167cm, hess |
Devil In Red rt, 167cm, hess |
|
| Maid Marian m, 170cm, hess |
| Nimi | Starbucks | Reknro | VH16-139-0010 |
| Rotu | Hesseninhevonen | Sukupuoli | Tamma |
| Syntynyt | 21.10.2015 | Ikä | 8v 21.07.2016 |
| Väri | Tummaruunikko | Säkä | 175 cm |
| Kasvattaja | Marc Owen | Omistaja | VRL-02116 & VRL-03933 |
o. Thirteen Tiger (s. 01.06.2016), i. Tarsus
t. Sandella 13 (s. 03.08.2016), i. Archippus
Stara on meidän tallin tammojen tamma. Pääpiru, kuningatar, boss lady. Staran ominaisia piirteitä ovat ylireagointi asioihin ja yltiömäinen herkkyys asiaan kuin asiaan. Auta armias jos tallin ulko-oven edessä on vesilätäkkö - se on pakko ylittää vähintään kahden metrin loikalla ihan varmuuden vuoksi. Myös muut erikoiset asiat maastossa saavat sykkeet nousemaan, sieraimet verestämään ja korvat niin hörölle että ovat irrota liitoksistaan. Stara tarhataankin mielellään yksin tai sitten jonkun hyvin päinvastaisen luonteen kanssa, sillä tälle tammalle ei ole ongelma höykkyyttää toista jos kokee väärinkohtelua.
Miten tämmöinen snobi sitten edes on päätynyt GP-tason kouluhevoseksi? Syyn näkee nopeasti kun tamma pääsee työntouhuun. Staran keskittyminen ei tule ilmaiseksi, mutta kun se tekee hommaansa täysillä, edes pomminräjähdys ei vaikuta sen suoritukseen. Ratsastaessa Staralle täytyy jatkuvasti tarjota jotakin ja matkusteleva ratsastaja ei varmasti pääse yhteissäveleen tämän kanssa. Uusi ratsastaja täytyy Staran mielestä testata läpikotaisin. Silloin muotoa on vaikea löytää, saada takapäätä mukaan työntekoon tai ylipäätään koko hevosta reagoimaan yhtään mihinkään. Näinkin herkkähipiäinen hevonen on yllättävän kestätä mitä tulee pohkeen- tai ohjasapujen käyttöön. Staran liikkeet ovat isot ja lennokkaat, joihin ei välttämättä heti parilla ratsastuskerralla totu, mutta tahdin satulassa istumiseen löytää varmasti lopulta ja silloin saa Starastakin enemmän irti!
Hienostelu ja kainostelu ei rajoitu ainoastaan kotitallin pihamaalle tai tarhaan, vaan syvästi loukatuksi voi tulla niin kotitallin karsinassa kuin esimerkiksi kilpailupaikalla. Hörisevä ja pörisevä tamma karkottaa kokemattomammat hevosenhoitajat nopeasti tiehensä ja siitähän tämä hevonen vasta innostuukin. Niskanpäällä oleminen on Staran ykköstavoite, mutta oppii myös nopeasti kenen kanssa kannattaa olla sujut. Turha arkailu tulee Staraa hoitaessa heittää romukoppaan ja keskittyä olennaiseen - näin Starastakin löytää mitä ihanempia piirteitä!
|
17.02.2016 NJ-näyttelyt: Thirteen, irtoSERT, pt. Vibaja
17.02.2016 VSN-näyttelyt: Thirteen,
21.02.2016 VSN-näyttelyt: Ionic,
31.5.2016 VSN-näyttelyt: Thirteen, |
Toukokuun kantakirjatilaisuus 2016, |
| KRJ-kouluratsastus { 43 sijoitusta } koulutustaso: Grand Prix |
|
|
|
Sandy Bridge on pitkälti tyttärensä vastakohta: se on mitä lempein ja varmoin hevonen, joka oli helppo motivoida työntekoon ja joka suoritti Grand Prix -tasollakin helpon ja vaivattoman oloisesti, kuunnellen tarkasti jokaista ratsastajan pyyntöä. Arjessa Sandy Bridge oli helppo ja mutkaton - sen kanssa tulivat kaikki toimeet eikä moni uskonut sitä oriksi. Myöskään ulkonäöltään se eroaa paljon tyttärestään Sandy Bridgen ollessa ruunikonkimo, 170-senttinen ja kaiken lisäksi kohtalaisen siro. Ori oli erinomaisen luonteensa ja kapasiteettinsa vuoksi erittäin suosittu jalostusori ja tällä hetkellä sillä on yli kolmekymmentä jälkeläistä. Sandy Bridge siirtynee lähivuosina kokonaan eläkkeelle vanhuuden alkaessa pikku hiljaa näin 20-vuotiaana painaa.
Isänisä Sacramento Slinger oli ruunikko, niin ikään hyvin pienikokoinen ja siro, 165-senttinen kouluori. Se kilpaili Grand Prix -tasolla varsinkin nuoruusvuosinaan, mutta siirtyi kokonaan jalostushevoseksi jo 13-vuotiaana pahenevien jalkavaivojen vuoksi. Kevyessä käytössä Sacramento Slinger viihtyi hyvin ja astui elämänsä aikana 27 tammaa ja sen jälkeläiset perivät siltä erinomaista liikettä ja hyvää luonnetta - ori olikin kiltti, mutta sillä oli kilpahevosen sydän ja kipakkuus. Se lopetettiin 18-vuotiaana, kun se ei pysynyt oireettomana enää kevyelläkään käytöllä.
Isänemä Ranitidine oli sen sijaan vaaleanrautias, voimakastahtoinen tamma. Se menestyi hyvin kouluratsastuksen parissa, mutta starttasi se joissakin aluetason estekilpailuissakin kohtalaisella menestyksellä. Ranitidinen vahvinta alaa olivat kuitenkin ehdottomasti näyttelyt, joissa se kahmi palkintoa palkinnon perään ja se kantakirjattiinkin kakkospalkinnolle. Haastavan luonteensa vuoksi sitä käytettiin maltillisesti jalostukseen hyväluonteisien orien kanssa ja tamma saikin viisi varsaa, jotka onneksi kaikki perivät emältään vain hyviä ominaisuuksia. Ranitidine lopetettiin 22-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.
Emä Bastionne oli alusta loppuun kouluratsu: sillä oli erinomainen liike, halu esiintyä ja erinomainen kapasiteetti. Bastionne kilpaili Grand Prix -tasolla keräten melkoisen rivin pokaaleja ja ruusukkeita omistajansa hyllyn reunalle. Rautias, 170-senttinen tamma oli täysin yhden ihmisen hevonen ja muille hyvin haastava ratsastaa, käsittelemäänhän sitä pystyi kuka tahansa. Bastionne ei antanut mitään ilmaiseksi, mutta yritteliään ja tutun ratsastajan kanssa se teki kaikkensa ja se osasi mitä vain ratsastaja keksi pyytää. Tamma menehtyi dramaattisesti pahan ähkyn kourissa 19-vuotiaana, mutta ehti saada sitä ennen kolme tammavarsaa.
Emänisä Belligerence toimi koko ikänsä siitostammana. Se on menestyneestä ja laadukaasta suvusta ja nuoruusvuosien kilpailunäyttöjensä jälkeen se myytiin suurelle siittolalle Etelä-Saksaan, jossa se sitten viettikin pitkän elämänsä. Luonteeltaan rautiaankimo tamma oli mitä kultaisin - se oli oikea muumimamma ja parhaista parhain äiti varsoilleen. Loputtoman kärsivällisyyden ja lempeyden takana oli kuitenkin tarkka ja oikeudenmukainen johtaja. Kahdeksalle varsalleen se antoikin erinomaiset eväät elämään. Tamma jouduttiin päästämään haikein mielin vihreämmille niityille vanhuuden pahenevien vaivojen vuoksi 26 vuoden iässä.
Emänemä Dandelion oli tummanrautias, 167-senttinen, niin ikään Grand Prix -tason kouluratsu. Ori oli rohkea ja energinen, luonnostaan eteenpäinpyrkivä ja lennokas ratsu. Se ei pelännyt mitään, ei karttanut ketään ja niitti mainetta ja kunniaa. Ori vaikutti huomattavasti kokoistaan isommalta sen painellessa lisättyä ravia erinomaisessa ryhdissä. Luonteensa puolesta se olisi voinut olla helpompi - orilla kun tuppasi olemaan vähän turhan iso ego ja se kuvitteli omistavansa koko maailman. Sen työskentelyä kisoissa katsoessaan, ei osannut aavistaa kuinka haastava ori osasi arjessa olla. Dandelion sai yhteensä parisenkymmentä varsaa ennen menehtymistään luonnollisesti 26-vuotiaana.
Sukuselvityksen kirjoitti Hapero
Stara ja Seren olivat kumpikin vauhkoilleet ensilumesta koko viikon. Kyllähän täällä vuoristossa lumeen oli totuttu, mutta tänä talvena sitä tuli ennätyksellisen paljon. Muutama tallityöntekijä joutui jopa perumaan kokonaan työpäivänsä, koska ei yksinkertaisesti päässyt kotipihastaan pois autolla, puhumattakaan sitten kävellen. Kaippa se olisi lumikengillä onnistunutkin, mutta Cery ja Troya priorisoivat itsekin päiväänsä ja omalle tilalleen myös jumiutuneina olivat suorastaan velvollisia hoitamaan tallityöntekijöiden hommat. Osa hevosista ei ollut paikoitellen 40 sentin kinoksista moksistaan, kun toisille taas se oli aiheuttaa sydänpysähdyksen.
Cery ja Troya satuloivat tammakaksion Staran ja Seren alleen tehdäkseen veryttelymielessä maaston. Eihän se kovin kevyeksi jäänyt, sillä hevoset saivat kyllä tehdä töitä päästäkseen eteenpäin. Tästä syystä lenkki pidettiin aika pienenä ja alkulämmittely tehtiin maneesissa, jotta kylmin koivin ei tarvitsisi mennä heti huhkimaan. Staralle hanki oli ehdoton nou-nou kun yritimme astua tallista ulos. Se pärski ja huiski, otti muutamia sivuloikkia ja lopulta ponkaisi vähintään kiusallisella liikkeellä ulos. Seuraava este oli maneesiin mentäessä. Oven eteen oli luonnollisesti yön aikana kasvanut varsinainen valli, jota tallimestari oli kuitenkin lapioinut pienemmäksi. Tämäkin piti silti ylittää kunnon loikalla.
Seren taisi tuntea pientä myötähäpeää tammakaverinsa puolesta ja käyttäytyi vähän fiksummin. Se haisteli lunta innokkaana koko matkan maneesille käveltäessä ja innostui ottamaan pari raviaskelta lumen pölistessä sen hännänpäässä. Itse maasto meni kummankin osalta loistavasti kun alkujärkytyksestä olimme kaikki selvinneet. Mikään ei voita näitä lumisia maisemia!
Maaliskuun aurinkoinen lauantaiaamu helli meitä lämmöllään. Päivä oli täydellinen viettää ulkosalla, joten ohjelmassa ei varmastikkaan tulisi olemaan rankkaa treeniä maneesissa vaan hauskaa, rentoa, ehkä jopa vauhdikasta menoa maastossa. Satuloin Staraa ja Troya Thaenaa. Tarkoitus oli viedä nämä hienohelmat luonnon ääreen ja näyttää että pelottavat kivet ja kannot ovat loppupeleissä harmittomia. Todellisuudessa tulisimme varmasti pysymään hyvin pitkälti aavalla pellolla. Henkikulta oli sen verran tärkeä, että jos lähtisimme näiden tammojen kanssa sysimetsään, se olisi vähintäänkin typerää.
Viikko oli ollut aurinkoinen, mutta näillä kukkuloilla lunta silti riitti. Kävelimme suhteellisen pitkällä ohjalla pellon laitaa. Stara ja Thaena pärskivät kumpikin vuoron perään rentoutuineina. Toisensa seura selkeästi toi niille itsevarmuutta. Yksittäin ainakin Stara olisi saanut jo kymmenen sydänkohtausta milloin lentoon pyrähtävästä linnusta (kilometrin päässä) ja milloin tuulenpuuskan riepottelemasta heinätuposta. Jäimme tasaiselle kohdalle peltoa, jossa ohjasimme tammat ympyrälle ja otimme muutamia ravi- ja laukkapätkiä. Thaena innostui silminnähden ja taisi pari kertaa takapuoltaankin pyöräyttää ilmassa. Troya vain nauroi kyydissä vaikka näinkin hänen tarraavan harjaan normaalia lujemmin. Stara tapansa mukaan halusi pysyä asiallisena, vaikka reipas ja energinen askel olikin!
Takaisin tallille ratsastaessa uskalsin antaa jopa Staralle täyden ohjan ja se venytteli kaulaansa tyytyväisenä. Normaalisti en tätä tekisi Staran kanssa maastossa kun se saa sätkyjä milloin mistäkin. Thaenan seura teki sille kuitenkin niin hyvää, että oli ihana saada nämä yhdessä maastoon rentoutumaan.
