| Nameless m, 170cm, SAnha |
Namesake m, 168cm, SAnha |
Nicaraguan Soil m, 165cm, SAnha |
| Raleigh GER rn, 169cm, SAnha |
||
| Might Be Mumps mkm, 168cm, SAnha |
Bergdorf rnkm, 167cm, SAnha |
|
| Manifestatia rn, 165cm, SAnha | ||
| Dragon Rider GER trn, 167cm, SAnha |
Carnival of Rust rn, 169cm, SAnha |
Caricature rt, 167cm, SAnha |
| Ygritte GER trn, 165cm, SAnha | ||
| Darling Dorothy m, 165cm, SAnha |
Percocetto rn, 168cm, SAnha |
|
| Dorothea GER trt, 170cm, SAnha |
| Nimi | North by Northwest | Reknro | VH16-259-0015 |
| Rotu | Saksin-Anhaltinhevonen | Sukupuoli | Ori |
| Syntynyt | 11.08.2015 | Ikä | 8v 11.03.2016 |
| Väri | Musta | Säkä | 170 cm |
| Kasvattaja | Gestüt Biljord | Omistaja | VRL-02116 & VRL-03933 |
o. Thirteen Whimsy (s. 07.02.2016), e. Serendipity
o. Angry Man 13 (s. 13.06.2016), e. Pandemic
t. Clara Under Capricorn (s. 24.12.2016), e. Chenell
Helpompaa oria kuin North saa etsiä kissojen, koirien ja naapurin eläkeläiskerholaisten kanssa. Sen luonne on kuin suoraan tallin rauhallisimmalta ruunalta omittu ja jokainen maanpäällä tallaava ihmisasukas kykenee sitä käsittelemään – jopa perheen pienimmät. Ja onhan se yksi komeimmista ilmestyksistä kiiltävän mustine karvoineen, joiden alta pilkottaa herran lihaksisto, kertoen sen valtavista voimista.
Jokaisella ruusulla on piikkinsä, sanotaan. Northilla niitä ei selvästi ole. Tai sitten ne eivät vain ole vielä tullut esiin. Orin hoitaminen on mitä yksinkertaisin ja useimmille myös harvinaisen miellyttävä kokemus. Orin voi hyvillä mielin pitää irrallaan tai sitoa kiinni, ihan miten itse parhaaksi näkee. Se seisoa jököttää kaikessa rauhassa paikoillaan odotellen, että hoitaja on saanut tehtävänsä tehtyä. Harjaus sujuu kuin tanssi, jalat nousevat käskystä, eikä varustuksenkaan kanssa ilmene ongelmia. Myös ne perheen pienimmät ja arimmat voivat aikuisen valvovan silmän alla harjoitella hevosenhoitoa Northilla.
Selästä käsin ori toimii kuin unelma, tietty vain siinä tapauksessa, että selässä oleilija osaa asiansa. Se on kuuliainen, nöyrä ja tekee pyydetyt asiat parhaansa mukaan. Liikkeet orilla on arvatenkin isot ja lennokkaat, joten keskivartalon hallinta on ensiarvoisen tärkeää jos mielii edes pysyä herran selässä. Avuille North on herkkä, joten pienet ja huomaamattomat avut toimivat parhaiten. Liian ronskit otteet saavat herran helposti hermostumaan, jolloin se kieltäytyy tekemästä vaadittuja asioita. Kokeneiden ratsastajien käsissä ori on Grand Prix – tason kouluhevonen näyttävine liikkeineen, mutta herra toimii myös osaamattomimmissakin lapasissa – joskin tällöin sen taso on juuri sen verran, mitä selässä olija osaa ratsastaa.
Parhaimmillaan Nortti on koko perheen ratsuhevonen ja no... Pahimmillaan se on edelleen hyvä hevonen. Tätä upeaa luonnettaan ori periyttää myös jälkeläisilleen.
Luonteen kirjoitti Minja E.
|
17.04.2016 NJ-näyttelyt: Thirteen, MVAsert, pt. Taija |
Huhtikuun kantakirjatilaisuus 2016,
Joulukuun laatuarvostelutilaisuus 2016,
Maaliskuun puoliveristen laatuarvostelitilaisuus 2017, |
| KRJ-kouluratsastus { 40 sijoitusta } koulutustaso: Grand Prix |
|
|
|
Isä Nameless on musta, 170cm – korkea Saksin-Anhaltinhevosori ja luonteeltaan melkoinen herrasmies. Ori syntyi Saksassa pienelle hevossiittolalle ja oli syntymävuotensa odotetuin hevonen. Vanhempien valintaan oli käytetty monia tunteja, käyden läpi monia kymmeniä vanhempiehdokkaita, jotta parhaat löytyisivät. Kun vanhemmat viimein oli löytynyt, alkoi piinaava, lähes vuoden mittainen odotus. Orin varalle oli tehty suuret suunnitelmat ja 4 – vuotiaana se starttasi ensimmäisen kerran koulukilpailuissa, aloittaen muiden tavoin Helppo C – luokasta. Nopeasti orin peritty potentiaali nosti päätään ja pian se kilpaili Grand Prix – tasolla keräten hyviä tuloksia, aivan kuten oli suunniteltu. Tänä päivänä tumman puhuva komistus niittä edelleen menestystä koulukilpailuista ja sen jälkeläismäärä on noussut lähes viiteenkymmeneen.
Isänisä Namesake oli musta (168cm) ori, jonka luonne oli kuin suoraan satukirjojen unelmahevoselta – kiltti, lempeä ja nöyrä. Se syntyi saksalaiselle hevosmiehelle, joka kuitenkin elämäntilanteensa radikaalin muuttumisen seurauksena joutui luopumaan kaikista nelijalkaisistaan – aivan kissoista lähtien. Niinpä tallin parikymmentä asukasta päätyi myyntiin ja suurin osa niistä löysi hetkessä uuden kodin, yksi heistä oli Namesake. Se muutti toiselle puolelle Saksaa eräälle hevosnaiselle, joka aloitti orin ratsukoulutuksen ja kilpailuttamisen. Hetkessä se oli edennyt Grand Prix – tasolle, jossa sen todellinen osaaminen pääsi esiin. Kilpauransa lomassa ori astui tammoja, kunnes jäi kokonaan kilpailueläkkeelle 15 – vuoden iässä ja sen päätehtävä oli toimia siitoshevosena ja jatkaa sukuaan. 22 – vuoden iässä ori löydettiin aamutallin yhteydessä omasta karsinastaan, jolloin se oli jo luonnollisin syin laukannut taivaslaitumille. Jälkeläisiä Namesakelle kertyi muutamia kymmeniä, joista lähes jokainen on jatkanut orin jalanjälkiä kouluratsuksi.
Isänemä Might Be Mumps on rautiaankimo, 168 cm – korkea, tätä nykyä jo eläkeläistamma. Tamma syntyi Saksassa, mutta heti vieroituksen jälkeen se myytiin Tanskaan. Se aloitti menestyksekkään kilpailu-uransa tanskanmaalla, mutta päätyi 6 – vuotiaana uudelle omistajalle ja samalla takaisin Saksaan. Tamman kilpaura jatkui rikkoutumattomana aina 10 – vuoden ikään, jolloin se tuli ensimmäisen kerran tiineeksi ja näin ollen jäi viettämään leppoista mammalomaa. 12 – vuoden iässä tamma palasi takaisin kilpakentille ja ehti viettää siellä kolme vuotta ennen kilpailueläkkeelle siirtymistä. Ennen 20 ikävuotta se ehti saada vielä kaksi jälkeläistä (yhteensä niitä on kaiken kaikkiaan kolme). Tänä päivänä tamma on 25 – vuotias ja viettää rattoisia eläkepäiviään omistajansa ruohonleikkurina.
Emä on 167cm – korkuinen, tummanruunikolla värityksellä varustettu Dragon Rider GER. Tamma tunnetaan rauhallisena ja nöyränä hevosena, joka kuitenkin omaa selvän oman tahdon, eikä anna muiden pompotella itseään miten sattuu. Tamma on viettänyt tähän päivään asti koko elämänsä Saksassa, huolimatta siitä että sen oli tarkoitus muuttaa Kanadaan heti vieroituksen jälkeen. Mahdollinen ostajaehdokas kuitenkin vetäytyi viime hetkellä, jolloin tamma jäi kotiin. Alkuun kauppojen peruuntuminen harmitti kasvattajaa ja tämän tarkoitus oli kilpailu-uran aloittamisen jälkeen laittaa tamma uudestaan myytävien joukkoon. Se kilpaili nuoruudessaan Vaativa A – tasolla, mutta onnistui pariin otteeseen vierailemaan myös vaikeammilla tasoilla, jotka kuitenkin todettiin tamman kapasiteetille liian haastaviksi. Lähes poikkeuksetta tamma oli aina kunniakierroksen keulahevosena ensimmäisen palkinnon kanssa, jolloin kasvattaja viimein päätyi pitämään tamman itsellään. Tänä päivänä 16 – vuoden ikäinen tamma vierailee edelleen silloin tällöin kilpakentillä muistoja verestämässä ja sillä on yhteensä kolme jälkeläistä – kaikki oreja.
Emänisä Carnival of Rust (169cm, ruunikko) oli melkoinen yllättäjä. Sen vanhemmat oli valittu pelkän kilpailumenestyksen perusteella, tutustumatta ollenkaan niiden luonteisiin ja kun sen emä viimein tuli tiineeksi, odotettiin orin syntymää sydän syrjällään. Alkuun kovasti pelättiin orin olevan isänsä kaltainen, hieman päästään viallinen tapaus, mutta siitä kuoriutui kuitenkin ihan kunnollinen ja hyväkäytöksinen hevonen, joka vanhempiensa tavoin haali kilpailumenestystä Grand Prix – tasolla. Nelivuotiaana orin omistaja päätti rahdata uuden silmäteränsä kantakirjattavaksi, josta se palasi kaikkien yllätyksenä takaisin ensimmäisen palkinnon kanssa. Kilpailemisen lomassa ori astui muutamia tammoja, joita orille ehti kertyä vain viisi. 18 – vuotiaana Carnival of Rust jouduttiin lopettamaan vaikean ähkyn takia.
Emänemä Darling Dorothy, musta, 165 senttinen tamma oli nuorena melkoinen paholainen. Se tuntui vihaavan kaikkea ja kaikkia, eikä sen kanssa tullut kukaan toimeen. Hieman ennen kolmevuotias syntymäpäiväänsä tamman omistajat alkoivat viimein murtua paineen alla ja olivat jo soittamassa eläinlääkäriä lopettamaan lähes vaaralliseksi luokitellun tamman. Jokin pieni osa Dorothyn toisen omistajan päässä kuitenkin uskoi tammaan ja niin, yhteisestä sopimuksesta lopetuspäätöstä lykättiin. Iän karttuessa tamman luonne alkoi kuitenkin tasaantumaan ja hieman yli nelivuotiaana se oli jo aivan eri hevonen – kiltti ja herttainen, joskin pieniä rippeitä varsa-ajan luonteesta vielä oli jäljellä. 5 – vuotiaana tamma starttasi ensimmäisissä kilpailuissaan ja omistajien yllätykseksi tamman kapasiteetti ja osaaminen riitti heittämällä aina GP – tasolle asti. Tamma kilpaili pääosin koko elämänsä, sillä alkuhankaluuksien vuoksi jälkeläiset tammasta oli ehdoton nou-nou. Kun tamma 16 – vuotiaana jäi lopullisesti pois kilpailupiireistä, oli omistajakaksikon mieli muuttunut ja niin tamma astutettiin. Lopputulema oli kiltti ja nöyrä tamma, joka kuitenkin tunsi oman arvonsa. Darling Dorothy kuoli luonnollisesti vanhuuteen 26 – vuoden iässä.
Sukuselvityksen kirjoitti Minja E.
Olimme sopineet toisen valmennuksen North nimisen puoliverioriin kanssa ja tällä kertaa selässä istui jo eräs tallitytöistä. Hän ei ollut yhtä taitava ratsastaja, kuin omistajattaret, mutta pärjäsi hyvin Northin kanssa. Hän itse toivoi hieman askellajien säätelyä ja totesin sen olevan hyvää harjoitusta niin hänelle, kuin hevoselle. Alkuverryttelyissä pyysin ratsastajaa saamaan ori mahdollisimman kuuliaiseksi ja herkäksi avuille. Painotin myös, kuinka tärkeitä taivuttelut ovat, varsikin Northin kanssa tällä hetkellä. Ohjeistin tyttöä tekemään pysähdyksiä niin käynnistä, kuin ravista, peruuttelemaan ja vaihtamaan askellajia hetkeksi – esimerkiksi ravista käyntiin, muutama askel ja takaisin raviin. Kun ratsukko näytti vertyneeltä ja hevonen kuuliaalta, annoin luvan kävellä hetken pitkin ohjin. Kerroin ratsastajalle seuraavasta tehtävästä. Ajattelin ensimmäiseksi ottaa käynnin työskentelyn alle. Hyvän ohjastuntuman ja istunnan kautta ratsastajan tulisi lisätä käyntiä pitkille sivuille ja lyhentää päätyihin. Kun tämä onnistuisi, siirryttäisiin raviin, jossa lisäykset tulisivat lävistäjälle ja kokoamiset lyhyille sivuille ja reitti muodostaisi näin ns. kahdeksikon. Annoin luvan aloittaa. Kehotin ratsastajaa ottamaan paremman tuntuman, mutta pitämään pehmeän käden. Jalkojen tulisi ratsastaa vuorotellen käyntiä ja pitämään näin tempoa yllä. North näytti ravissa oikein kaunista lisättyä raviaan, jossa nuoren ratsastajan oli aluksi hieman hankaluuksia pysyä. Kehotin häntä kokeilemaan ilman jalustimia ja istumaan selässä kuin perunasäkki, myötäillen hevosta. Pikkuhiljaa ravityöskentelykin alkoi sujua. Seuraavaksi kerroin laukkaharjoituksen kulusta. Alkuun kootusti ravia, josta laukka nostettaisiin. Laukan tulisi olla rentoa ja tahdikasta, ennen kuin sitä alkaisi työstämään. Pituushalkaisijalle lisättyä laukkaa, sen mukaan oikeaa tai vasenta, kumpaan suuntaan aikoi päädystä kääntyä. Ennen päätyä hevosen kokoaminen ja kootussa laukassa kulmasta läpi. Tämän jälkeen siirtyminen normaalitempoiseen raviin ja harjoitus tehtäisiin alusta. Annoin ratsukon luvan aloittaa. Kun laukkatyöskentely alkoi sujua, kehuin tallityttöä ja kehotin häntä kehumaan Northia. Jätin heidät loppuverryttelemään keskenään.
Valmentajana toimi Jemiina
Komea musta ori lähestyi kenttää Ceryn taluttaessa tätä. Olin tullut valmentamaan häntä ja North nimistä puoliveristä kouluratsastuksen parissa. Cery kertoi oriin olleen hieman jäykkä viimeaikoina, jotenka valmennuksen aiheena oli taivutella hevosta. Ratsastaja nousi selkään ja alkoi tekemään omatoimista käyntiverryttelyä. Annoin kuitenkin ohjeeksi tehdä voltteja ja ympyröitä, joilla taivutettaisiin hieman yli. Raviverryttelyssä tehtiin samoin, mutta pyysin lisäksi ratsukkoa tekemään avotaivutusta pitkälle sivulle kevyessä ravissa ja ympyrät harjoitusravissa. Molemmat suunnat tahkottiin läpi jonka jälkeen annoin Cerylle luvan siirtää North käyntiin ja antamaan pitkät ohjat. Kerroin hänelle, kuinka oriissa näkyi jäykkyys varsikin oikeaan suuntaan ja hän kertoi sen myös tuntuvan. Ohjeistin ratsastajaa ottamaan tuntuman takaisin ja jäämään ravissa keskiympyrälle. Siinä pyysin häntä taivuttamaan hevosta vuorotellen ulos ja vuorotellen sisälle, kuitenkin niin, että tahti ja tempo säilyisivät. Sama tehtiin toiseen suuntaan. Seuraavaksi oli laukkaharjoittelun vuoro. Ensin pyysin ratsukkoa ottamaan laukannostot keskiympyrällä ja pitämään hyvän taivutuksen ja muodon. Sitten siirryttiin koko uralle, jossa ensimmäinen tehtävä oli tulla harjoitusravissa pitkän sivun alusta pohkeenväistöllä pituushalkaisijalle ja siitä laukannosto ja takaisin uralle suoraan, jossa siirtyminen raviin. Tämän onnistuessa, tehtiin myös laukka pohkeenväistönä. Kun molemmat suunnat oli tehty tätä tehtävää, pyysin taas ratsukkoa hieman huilaamaan. North oli alkanut vetreytyä oikeaan suuntaan ja näytti ja tuntui myös Ceryn mielestä hyvälle. Kerroin kuinka tärkeää taivuttelu on jokaisen treenin alussa, varsinkin jos hevosella on taipumusta jäykistyä. Loppuun pyysin ratsukkoa vielä työskentelemään pitkillä sivuilla sulkutaivutuksen kanssa. Ensin lyhyeltä sivulta kulmaan hyvän taivutuksen kanssa ja siitä siirtyminen sulkuun siirtämällä hieman istuinluiden painoa ja vaihtamalla taivuttavaa ohjaa sisältä ulos. Taivutukset näyttivät todella hyviltä, jotenka kehuin ratsukkoa ja annoin luvan loppuverryttelylle.
Valmentajana toimi Jemiina
Tänään pääsin valmentamaan itselleni jo ennestään tuttua Norttia koulukiemuroiden parissa. Tällä kertaa halusin kerrata yksinkertaisia juttuja, jotka olivat hevoselle tuttuja. Valmennus tulisi pyörimään melko pitkälti reippaamman tempon ympärillä ja alkuverryttelyiksi olin kaavaillut menevää ravia sekä kenttälaukkaa, jossa ori sai kunnolla päästellä energioita pihalle. Todellisuudessa Nortilla oli hitaampi päivä ja se sattuikin olemaan ratsastaja joka pääsi käyttämään voimavarojaan siihen, että verkassa saatiin irti pitkää ja reipasta liikettä, Nortti kun olisi mielellään ottanut rennommin. Kuten olin jo aiemmin oppinut, hevonen oli kuuliaista sorttia eikä niskottelusta ollut kyse, vaan mitä nyt ori vastasi pohkeeseen vähän tavallista hitaammin. Hevosen olotilasta huolimatta halusin pitää vauhdin yllä koko valmennuksen ajan ja ensimmäinen puolituntinen koostui lähinnä ravailuista pitkin kenttää, ympyröitä, suunnanvaihdoksia ja helppoja tehtäviä, avoja ja pohkeenväistöä. Norttia selvästi väsytti, mutta kiltisti se ravasi menemään ja teki mitä siltä pyydettiin, vaikkakaan ei pistänyt kaikkea taitoaan peliin. Ravailujen jälkeen annoin hevosen huilata ja ratsastajan samoin, neuvoin antamaan orille pitkät ohjat hetkeksi jotta se saisi venytellä ja ottaa hetken ihan rauhassa ennen laukkoihin siirtymistä. Laukan osalta halusin tsekata hevosen nostot, jotka yleensä olivat todella hyviä, mutta odotin niihin ilmaantuvan ongelmia tällä kertaa, kun hevosella oli (kerrankin) huono päivä. Aivan kuten olin odottanut, Nortti kyllä nosti laukat, mutta ei tehnyt sitä käynnistä tai pysähdyksestä vaan tunki väliin ylimääräisiä askelia muissa askellajeissa. Ratsastaja sai käyttää melko tehokkaita apuja ja valmisteluja, jotta homma sujui edes kerran pari. En viitsinyt vetää valmennusta yhtään vaikeammaksi ja pidemmäksi, joten päästin ratsukon loppuverkkaamaan itsenäisesti.
Valmentajana toimi Salazar
Tänään matkustin Thirteenin maille kiusaamaan Norttia ratsastajineen, ravissa tehtävillä takaosakäännöksillä ja laukkapirueteilla nimittäin. Itsenäisesti suoritettujen alkuverkkojen jälkeen otin mustan orin keskiympyrälle jossa voisin syynätä sen liikkeet ja tekemiset perusteellisesti läpi. Ensin pyysin ratsukkoa hakemaan hyvän ravin, josta olisi lähtökohdat saada kaunista, koottua ravia. Nortti kuunteli ratsastajaa hienosti ja pääsin toteamaan, että tästä oli hyvä lähteä vääntämään takaosakäännöksiä. Käännökseen tultaessa neuvoin ottamaan ravista koottua, ja sen jälkeen pyöräyttämään etuosan takajalkojen ympäri ulkopohkeella ja ulko-ohjan tuella. Sisäohjaan ei tohtinut jäädä kiinni, vaan sitä käytettiin ikään kuin ‘avaamaan ovi’ sinne suuntaan, jonne piti kääntyä. Aivan kuten olin arvellutkin, perustasoinen tehtävä ei tuottanut kokeneelle kouluhevoselle vaikeuksia ja saatoimmekin seuraavaksi siirtyä laukkatehtävien pariin. Ennen piruetteja halusin nähdä muutamat hyvät pätkät koottua laukkaa, sekä vähän lisättyä, kaikkien valmennuksen aikana tehtyjen kokoamisten vastapainoksi. Laukat nousivat molempiin suuntiin hyvin näpsäkästi ja sekä kokoamiset, että lisäykset näyttivät onnistuvan. En tiennyt, oliko hevonen oikeasti noin helppo ja kuuliainen ratsastaa vai oliko sen selässä istuva nainen vain niin taitava, että sai sen näyttämään sellaiselta. En jäänyt ihmettelemään asiaa sen enempää, vaan selitin ratsukolle seuraavan tehtävän, jossa laukkapiruetit käytäisiin läpi. Odotuksiani ei petetty tässäkään vaiheessa valmennusta, vaikka nyt työskenneltiinkin sellaisen liikkeen parissa, joka oli yksi haastavimmista kouluratsastuksessa. Loppuverryttelyistä ratsastaja sai tällä kertaa huolehtia itse.
Valmentajana toimi Salazar
