Morissey trn, 168cm, bay |
Maurice II trn, 168cm, bay |
Maurice I tprn, 166cm, bay |
South Wind prt, 169cm, bay |
||
Pardon Me m, 169cm, bay |
Saint Patrick trn, 168cm, bay |
|
Pequina m, 168cm, bay | ||
Elessara m, 165cm, bay |
The Hills Have Eyes tprn, 169cm, bay |
The Evil Resident m, 167cm, bay |
Veronicatte m, 168cm, bay | ||
Endive Alice prt, 167cm, bay |
Galahad the Great m, 167cm, bay |
|
Effervescence trn, 165cm, bay |
Nimi | Evenstar | Reknro | VH16-151-0002 |
Rotu | Baijerinhevonen | Sukupuoli | Tamma |
Syntynyt | 10.10.2015 | Ikä | 8v 15.03.2016 |
Väri | Musta | Säkä | 167 cm |
Kasvattaja | Gestut Clamington | Omistaja | VRL-02116 & VRL-03933 |
o. Thirteen Magna Carta (s. 11.03.2016), i. Magellan
t. Thirteen Esther (s. 04.05.2016), i. Sterling Archer
o. Thirteen Abyss (s. 16.12.2016), i. Absolem
Evenstar eli Eve on oman tallin väelle varsinainen ilopilleri. Eve "hauskuuttaa" käsittelijöitänsä pienillä, harmittomilla metkuilla - milloin varastaa harjan harjapakista ja heittää vesiämpäriin, milloin avaa riimunarunsa ja lähtee livohkaan kesken kavioiden putsauksen. Tästä huolimatta Eve on pohjimmiltaan todella hyväluonteinen ja perinpohjaisen kiltti tamma, joka ei koskaan tee tarkoituksella pahaa. Tuntemattomille Eve esiintyy usein hieman ujona ja pidättäytyväisenä, ja sillä kestää hetki aina lämmetä uusille ihmisille. Kisaradoilla tämä pieni neiti on kuitenkin piinkova suorittaja, joka kilpailun tuoksinassa unohtaa ujostelut ja esiintyy kuin paras diiva. Eve saattaa välillä kuumua, mutta osaavan ratsastajan käsissä sen massiiviset energiavarastot ovat ohjattavissa oikeaan osoitteeseen.
Eve on todella osaava ratsu, jonka kanssa on miellyttävää tehdä yhteistyötä. Tammalla on suurehkot liikkeet ja pehmeät askellajit, joihin on helppo mukautua. Energisyytensä ansiosta on tärkeää, että ratsastaja on koko ajan hereillä. Tiedä missä vaiheessa tamma keksii tehdä jäynää. Milloin heittää pari ilopukkia ja milloin kääntää ruhonsa ympäri ja lähtee tekemään matkaa takaisin päin. Tämä on yleinen temppu varsinkin maastossa. Hänen mielestään on vain reilua, että molemmat ovat ajan tasalla siitä missä ja miten mennään.
Muiden lajitoveriensa kanssa tamma on jopa hieman äidillinen. Tämä käytös juontaa ensimmäisestä omasta varsasta lähtien. Eve on äitinä todella suojelevainen, mutta myös ymmärtäväinen ja hellä. Ihmisten kanssa Evenstar on kuin omassa elementissään. Ikinuorelta vaikuttava tamma on usein kaikkien suosiossa. Ainoastaan ne tosikoimmat henkilöt eivät lämpene tamman metkuille. Yleensä nämäkin ihmiset myöntävät hevosen taidot, kun he istuvat Even selässä musta koulusatula ja suitset apunaan.
Kilpailupaikoilla Eve on rauhallinen ja se näyttää säästävänsä kaiken energian radan suorittamiseen. Tällä hevosella on kuin lehmän hermot eikä se säiky tai hätkähtele kilpailualueen hälinää. Oikeastaan se tuntuu nauttivan ympäristönsä seuraamisesta ja kilpatovereilleen juttelusta.
Luonteen kirjoitti Jere
17.02.2016 NJ-näyttelyt: Thirteen, irtoSERT, pt. Vibaja |
Maaliskuun kantakirjatilaisuus,
Tammikuun laatuarvostelutilaisuus 2017, |
KRJ-kouluratsastus { 44 sijoitusta } koulutustaso: Grand Prix |
|
|
Isä Morissey on komea baijerinhevosori, joka vanhempiensa tapaan kilpaili kansainvälisellä tasolla kouluratsastuksessa. Hieman pippurinen yksilö, joka kuitenkin tuli ihmisten kanssa hyvin toimeen, niin pitkään kun ihminen kunnioitti sitä ja se ihmistä. Ori oli hyvin tietoinen ympäristöstään koko ajan, eikä se halunnut joutua naurunalaiseksi. Kaikesta huolimatta hevonen oli miellyttävä ratsastaa ja sen taidot olivat hioutuneet hyvin. Se taipui vaikeimpienkin tehtävien läpi vaikka hammasta purren. Hevosen kuuliaisuus on periytynyt hyvin sen jälkeläisille.
Isän isä Maurice II antoi jokaisella kilpailuradalla kaikkensa. Hevonen meni vaikka kiven läpi jos sitä siltä pyysi. Hevosen eteenpäin pyrkimys vain sattui välillä olemaan vähän tiellä. Tämän puolesta ori olisi ollut haka esteillä, mutta sen kömpelyys puomien kanssa puhui eri kieltä. Tästä kuitenkin oli hyötyä kouluradoilla siirtymisten kanssa, joka ei ole missään vaiheessa tuottanut ongelmaa orin suorituksissa. Sen sijaan sen askellajeista on tullut hieman sanomista.
Isän emä Pardon Me oli kaunis tumma tamma, jolle kilpailu tuli vasta toisena sen elämän aikana. Kaikkein tärkein sille oli oma ihminen. Ja sen lisäksi kaikki muut sen kanssa tekemisissä olleet henkilöt. Sen motivaatio kilpailemiseen oli kohtuullinen, muttei olematon. Tammaa ei tarvinnut kahdesti pyytää tekemään toivottuja asioita, mutta se olisi mieluummin oleskellut tallissa hoitajansa harjattavana. Sinänsä sääli, tamma olisi voinut päästä vaikka kuinka pitkälle sen näyttävillä askellajeilla ja olemuksella.
Emä Elessara on jo kilpailueläkkeelle jäänyt tamma, jonka nivelsiteet antoivat periksi jokunen aika sitten. Kuitenkin jo nimensä tutuksi ehtinyt tehdä hevonen jatkaa nyt jalostuksen puolella ja se on periyttänyt luonnettaan jälkeläisilleen. Tamman lojaalius ja naiivius tekee siitä kultaisen yksilön. Se ei kahdesti kysy tai epäröi ihmisensä tahtoa. Kauniisti itseään kantava Elessara antaa aina kaikkensa ja se rakastaa uuden oppimista. Tammalle on voitu opettaa pari temppua, joilla se nyt viihdyttää tallissa vierailevia pikkuihmisiä.
Emän isä The Hills Have Eyes oli kansallisen tason mestari monena vuonna peräkkäin. Vanhemmiltaan perityt askellajit ovat tehneet vaikutuksen moneen tuomariin. Kuitenkin tämä hieman hankala ori on erilainen kotioloissa. Hevosen luotto ihmistä kohtaan täytyy ansaita, eikä sitä sen takia hoidakaan monta eri ihmistä, vaan pari luottohenkilöä, joihin se luottaa. Ankara nuoruusikä on saanut sen epäilemään uusia tuttavuuksia ja puolustautumaan tarvittaessa. Kuitenkin uudet hevostuttavuudet se ottaa vastaan uteliaana.
Emän emä Endive Alice oli pientä hiljaiseloa omalla kotitallillaan tehnyt tamma. Kuitenkin uuden omistajan myötä, tamma aloitti jo pitkällä aikuisiässään olleena kilpailemisen kansallisella tasolla ja pärjäsikin ihan hyvin. Kuuliainen tamma, jolla temperamentti on kohdillaan, antoi myös välillä ratsastajan kuulla kunniaan. Kuin seinään pysähtymällä se viesti ihmiselle, että jotain tuli tehtyä väärin.
Sukuselvityksen kirjoitti Jere
Ilta ja pimeä oli jo hiipinyt tallin pihapiirin ylle kun satuloin Eveä iltajumpalle maneesiin. Ulkona oli satanut roimasta lunta, mutta lumet oli tiputettu maneesin katolta jo päivällä. Emme olleet halunneet ottaa pienintäkään riskiä, että ne tulisivat ryminällä alas ja ratsastajat hevosten selästä siinä samalla. Näin ollen uskalsin viedä Even maneesiin. Riskit oli minimoitu, että tamma keksisi herkistellä äänten perusteella. Olimme kävelleet jo hyvän aikaa uran sisäpuolella, minä edelleen taluttaen. Nousin selkään vasta, kun halusin pystyä vaatimaan tammalta jotakin. Nousin selkään, otin tuntuman ja lähdin asettelemaan Eveä kumpaankin suuntaan kaikissa askellajeissa. Eve tuntui hyvältä ja oli mukavan pehmoinen ja taipuisa. Laukka oli kankeampaa vasempaan suuntaan, joten päätin samantien jumpata sieltäkin puolelta lihakset vetreiksi. Tarkoitus oli pitää treeni mukavana ja rentona, josta jäisi hyvä mieli kummallekin. Ja niin siinä todella kävi! Eve pärski loppulämmittelyssä tyytyväisenä turpa maata viistoten.
Joulu tuli ja meni lumettomana mutta jäätävän kylmänä kiitos tuulen. Iloa pimeyteen kuitenkin toivat luonnollisesti hevoset, mikäpä muukaan. Tänään oli vuorossa Ceryn ja Even kouluvalmennus, johon lähdin hieman jännittyneenä. Enhän suinkaan haluaisi tuottaa pettymystä, mutta mitä ihmettä minä siellä voisin muuta tehdä kuin ihastella suu ammollaan noin kovan tason parivaljakon menoa? Epäilyistäni huolimatta maneesiin päästyäni kaivoin armeijahenkisen orjapiiskuriluonteeni esiin ja lukitsin päätökseni keskittyä tänään laukanvaihtoihin. Lämmittelyiden jälkeen aloitimme yksinkertaisesti ottamalla yksittäisiä vaihtoja kahdeksikolla. Eve tuntui olevan innokkaalla tuulella ja teki vaihdot aivan liian ilmavasti, mikä tosin oli sinänsä huvittavaa. Tarkoitushan ei kuitenkaan ole laittaa pystyyn viihdeshowta vaan haudanvakavaa, ammattimaista kouluratsastusta, joten jouduimme metsästämään tammalle kontrollia vähän aikaa pienemmillä kahdeksikoilla. Hallinta löytyi melko nopeasti ja Eve alkoi esittää vaihtoja ammattilaisen elkein, suorastaan naureskellen harjoituksen helppoudella. Laitoimme hommaan lisää haastetta turhia säästelemättä ja siirryimme sarjavaihtoihin. Teimme vaihtoja pituushalkaisijalla aloittaen neljästä peräkkäisestä vaihdosta. Ensimmäisillä kerroilla tuli muutamia tahtirikkoja, mutta kun rytmi saatiin just eikä melkein kohdilleen, alkoi homma sujua kuin tanssi. Lisäsimme vaihtojen määrää tasaiseen tahtiin, tähdäten kunnianhimoisesti kymmeneen peräkkäiseen. Eve oli tänään hieman levottomalla tuulella ja sen keskittyminen karkasi ajoittain, mutta Cery ratsasti tammaansa kärsivällisesti ja sai pidettyä sen kuosissa. Lopulta parivaljakko sai esitettyä minulle sellaisen puhtaiden vaihtojen sarjan, ettei siinä tosiaankaan voinut kuin ihmetellä.
Valmentajana toimi Sonja
Tänään pääsin valmentamaan minulle uutta tuttavuutta, upeaa tummaturkkista Eveia. Ratsastajan hoitaessa itsenäisesti alkuverryttelyjä seurailin ratsukkoa katseellani ja yritin luoda käsitystä siitä, millainen tamma oli ratsastaa. Se näytti toimivan melko hyvin ja vastasi huomaamattomiin apuihin sulavasti, mutta jotkin taivutukset ja liikkeet näyttivät jäävän hieman vajavaisiksi. Ensimmäiseksi tehtäväksi päätinkin teetättää Eveilla avotaivutuksia. Ensin avot otettiin helpoimman kautta, eli käynnissä. Kaula saatiin taipumaan helposti, mutta siihen liike sitten jäikin etuosan unohtuessa samalla linjalle takajalkojen kanssa. Hevonen selvästi osasi, mutta ei tarjonnut täydellistä suoritusta ilman kunnon ohjeita ratsastajalta. Kuski sai keskittyä omaan tekemiseen ja muistaa, että vaikka alla oli hevonen, joka osasi ja totteli nätisti, sitä piti ratsastaa eikä jättää kaikkia töitä sille. Kun ratsastaja saatiin skarppaamaan, Eve teki avot sekä käynnissä, että ravissa oikein siistin näköisesti. Seuraavaksi siirryimme laukkailuiden pariin, jossa halusin nähdä laukanvaihtoja. Laukkaa pyöritettiin läpi tehtävän ja aina pituushalkaisijalle tullessa se oli määrä saada vaihtumaan. Ensimmäiset vaihdot eivät olleet niin teräviä kun niistä halusin ja jälleen kerran syy löytyi ratsastajasta. Pienen hiomisen jälkeen vaihdot saatiin onnistumaan ja pääsimme viimeisen harjoituksen pariin. Tässä ideana oli treenata vähän lisää vaihtoja, mutta tällä kertaa ympyrällä, jolloin Eve joutuisi pitämään yllä vastalaukkaa. Nyt kuski oli mukana ja tamma esitti oikein kauniita vaihtoja ja vastalaukkoja. Loppuverkat sai ratsukko hoitaa itse.
Valmentajana toimi Salazar
Cery sai heti alkuverryttelyistä saakka teettää Evellä ihan perus siirtymisiä kaikissa askellajeissa. Tunnin aiheena oli siis siirtymiset ja tavoitteena oli saada hevonen niin herkäksi avuille, että se tottelisi niin hidastavia kuin eteenpäin käskeviä apuja heti ratsastajan pyytäessä. Aluksi tammalla näytti olevan runsaasti energiaa, mutta kuunteli kuitenkin Ceryn antamia apuja herkästi. Ravissa tamma liikkui todella energisesti ja reippaasti ja pysähdykset tulivat aina vähän viiveellä. Niitä jouduttiinkin hiomana jonkin aikaa, ennen kuin ne olivat melkeimpä täydellisiä.
Kun ravisiirtymät oltiin saatu sujumaan, aloitettiin samaa laukassa. Laukasta oli tarkoitus saada hevonen suoraan raviin ja siitä uusi nosto. Pysähdyksissä ei ollut mitään moitittavaa, mutta nostot olisi ratsastaja saanut valmistella hieman paremmin, vaikka uusi laukka olikin nostettava melko nopeasti pysähdyksestä. Lopputunti työskenneltiinkin siis laukan parissa ja sitten annoin ratsukolle vihdoin luvan loppuverryttelyille!
Valmentajana toimi Vivian