| Bourbon Street prt, 168 cm, SAnha |
Borderline Offensive prt, 163cm, SAnha |
Czaron tprt, 166cm, SAnha |
| Barista GER rt, 170cm, SAnha |
||
| Fashionista GER rt, 162cm, SAnha |
Fantasio vkk, 169cm, SAnha |
|
| Asta rt, 167cm, SAnha | ||
| Bavarian Blondie vrt, 168cm, SAnha |
Systemico trn, 170cm, SAnha |
Claustrophobia vrt, 172cm, SAnha |
| Ceviche trt, 171cm, SAnha | ||
| Barbador prt, 167cm, SAnha |
Vision Quest rt, 169cm, SAnha |
|
| Bonita Aurelia rt, 167cm, SAnha |
| Nimi | Bristol Fashion | Reknro | VH16-259-0008 |
| Rotu | Saksin-Anhaltinhevonen | Sukupuoli | Tamma |
| Syntynyt | 05.11.2015 | Ikä | 8v 20.06.2016 |
| Väri | Rautias | Säkä | 168 cm |
| Kasvattaja | Stall Glenfilly | Omistaja | VRL-02116 & VRL-03933 |
o. Thirteen Taittinger (s. 08.02.2016), i. Tanqueray
t. Thirteen Sun Stone (s. 15.06.2016), i. Aztec Gold
t. Thirteen Shipshape (s. 09.12.2016), i. Ghirardelli
Bristol Fashionia kuulee usein kuvailtavan helpoksi ja luotettavaksi tammaksi, eikä syyttä. Perusluonteeltaan tamma on juurikin helppo ja sen kanssa harvemmin tulee mutkia matkaan. Se käyttäytyy pääosin aina nätisti, eikä liity mukaan lajitovereiden sikailuun. Myös luotettavuus sopii neidin kuvaukseen kuin nenä päähän. Ikinä sen kanssa ei tarvitse pelätä, milloin tamman mieli muuttuu ja siitä tulee raivohullu - se on aina samanlainen, tasaisen varmaluonteinen neitokainen.
Hoitotoimet Bristolin kanssa on kuin leikkiä vaan. Tamman voi hyvillä mielin pitää karsinassa irrallaan, eikä karsinan oven auki unohtaminen ole maailmanloppu - tamma tuskin edes kiinnittää huomiota mahdolliseen pakoreittiin. Tammaa hoitaessa ei myöskään tarvitse varoa mahdollisia kavion tai hammaskartan kuvia ikuistettuna iholle, joten hoitaja voi keskittää täyden keskittymisen Bristolin puunaamiseen. Jalat tamma nostaa mallikkaasti ja varustaminen sujuu kuin vettä vaan, ilman pienintäkään ongelmaa.
Ratsuna Bristol ei ole sen erikoisempi kuin muutenkaan - helppo, luotettava ja nöyrä. Sillä on suuret ja näyttävät liikkeet ja työmotivaatiota vaikka muille jakaa. Avuille tamma on herkkä ja sen ratsastaminen tapahtuukin lähinnä painoavuilla, muuta se ei toimiakseen tarvitse. Koulutustasoltaan Bristol on Grand Prix - tasoinen, joskin vaatii osaavan ratsastajan näyttääkseen kaikki kykynsä. Toimii tamma myös aloittelevimpien alla, mutta tällöin sen taso on sen verran, mitä ratsastaja itse osaa - ei enempää eikä vähempää. Vaikka tamma onkin helppo, ei se ihan ilmaiseksi mitään anna. Koulukentille, etenkin kilpailuihin päästessä Bristol on takuuvarma suorittaja.
Silloin tällöin Bristolin liikutussuunnitelmassa lukee myös esteet, jotka toimivat koulutamman mielenvirkistyksenä. Myös esteillä tamma on osaava, mutta tuppaa kuumumaan turhan paljon. Pidätteet on siis avain asemassa. Hyppytyyli Bristolilla on kuin ikänsä estehevosena toimineella ja kapasiteettia sillä riittää liki metriin asti.
Luonteen kirjoitti Minja E.
|
17.03.2016 NJ-näyttelyt: Thirteen, irtoSERT, pt. Vibaja |
Heinäkuun kantakirjatilaisuus 2016,
Maaliskuun laatuarvostelutilaisuus 2017, |
| KRJ-kouluratsastus { 40 sijoitusta } koulutustaso: Grand Prix |
|
|
|
Isä Bourbon Street on 168 senttinen punarautias oriherra, joka tunnetaan onnistuneena vahinkona. Bourbonin isä oli aikoinaan kliseisesti karannut omasta tarhasta, eksyen lähimpään tammatarhaan, jossa tarhasi samaan aikaan kuusi tammaa. Kun orin katoaminen viimein huomattiin, oli niin tammojen kuin orinkin omistaja sydän syrjällään. Kukaan ei tiennyt, oliko jotain päässyt tapahtumaan ja kenen kanssa. Pian huomio kiinnittyi Fashionista GERin lihomiseen ja yksitoista kuukautta myöhemmin se pyöräytti maailmaan orivarsan. Kaikkien onneksi vanhemmat olivat selväpäisiä ja kilttejä tapauksia, ja niinpä tästä vahinkovarsasta kasvoi kyvykäs ja hyväluonteinen tapaus. Ori aloitti kilpailemaan kolme vuotiaana ja tänä päivänä se valloittaa Grand Prix - tason kouluratoja yhdessä omistajansa kanssa. Jälkikasvua Bourbonilla on kuuden jälkeläisen verran, mutta orin tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu vielä jokunen lisää.
Isänisä oli 163cm korkea punarautias Borderline Offensive. Luonteeltaan ori oli hämmästyttävän kiltti ja kultainen, joskin sillä oli taipumus pieneen pilailuun ja kepposteluun - näihin kuului esimerkiksi karkaaminen, jonka seurauksena Bonderlinen yksi jälkeläisistä on saanut alkunsa. Ori kilpaili kouluratsuna Grand Prix - tasolla, mutta vieraili silloin tällöin myös estekilpailuissa metrin luokissa. 14- vuotiaana ori siirtyi jalostuskäyttöön ja jälkeläisiä sille kertyi parikymmentä. Borderline kuoli luonnollisesti vanhuuteen 26 vuoden iässä.
Isänemä Fashionista GER oli 162cm korkea, rautias tamma ja omistajansa varjelluin aarre. Kukaan ulkopuolinen ei saanut tammaan koskea, eikä muiden hevoset saanut tulla lähellekään, jottei tamma vain loukkaantuisi. Siitä huolimatta tamman annettiin tarhata laumassa, sillä yksin oleminen ei Fashionistan mieleen ollut. Luonteeltaan tamma oli juuri sellainen kultakimpale, jona omistajakin sitä piti ja sen takia suojeli - kiltti, kultainen ja varma. Tamma kilpaili omistajansa kanssa Helppo A - tasolla, sillä vaikka hevosen kapasiteetti riittikin lähes GP - tasolle asti, ei omistaja taitoineen sinne yltänyt. Jälkikasvua tammalle kerääntyi vain kahden verran - toinen oli vahinkovarsa ja toinen pitkään ja hartaasti suunniteltu, omistajan tulevaisuuden kisahevonen. Taivaslaitumille tamma laukkasi 25 vuoden iässä, jolloin se jouduttiin lopettamaan alati pahenevien vanhuuden vaivojen takia.
Emän virkaa toimittaa Bavarian Blondie, 168cm korkea, vaaleanrautias kaunokainen. Vaikka nimestä pääteltiin helposti tamman olevan tyhmä ja yksinkertainen kuten blondit yleensä, on se kuitenkin melkoinen älykkö. Lisäksi sen luonteenpiirteisiin kuuluu kiltteys, nöyryys ja ystävällisyys. Tamma kilpailee yhä tänäkin päivänä aktiivisesti Grand Prix - tason kouluhevosena ja se onnistuttiin kantakirjaamaan toisella palkinnolla nuoremmalla iällä. Jälkeläisiä Blondiella on kaksi, joista molemmat ovat perineet tammalta luonteensa ja kapasiteettinsa.
Emänisä on tummanruunikko, 170 senttinen Systemico, joka viettää tätä nykyä eläkepäiviä kasvattajansa luona. Orin syntymää odotettiin kuin kuuta nousevaa ja kun se viimein tapahtui, oli kasvattaja haljeta ylpeydestä. Luonnekkin oli juuri niin selväpäinen ja kiltti kuin oltiin odotettu. Ori aloitti nopeasti kilpailu-uransa ja eteni salamavauhdilla vaativiin koululuokkiin. Menestystä tuli kuin sieniä sateella, eikä ori tuntunut ikinä poistuvan kilpailuista ilman ruusuketta. Kun ori sitten täytti 15 -vuotta, jäi se pois kilpailuriennoista ja siirtyi jalostuskäyttöön. Se astui seuraavan viiden vuoden aikana tammoja ja jälkeläisiä sille kertyi kolmisenkymmentä. 20 vuoden iässä Systemico jäi kokonaan eläkkeelle ja toimittaa nykyään ruohonleikkurin virkaa.
Emänemä oli 167cm korkea, punarautias puoliveritamma Barbador ja melkoinen epäonnen hevonen. Juuri kilpailu-uransa aloitettuaan se onnistui telomaan jalkansa tarhassa ja joutui samoin tein sairaslomalle. Vamma ei ollut vakava ja muutaman viikon päästä se palasi rauhallisesti takaisin normaaliin arkeen ja normaalin liikutussuunnitelman pariin - kilpailurientoihin se kuitenkin liittyi mukaan vasta parin kuukauden päästä tapahtuneesta. Tamma kilpaili parin vuoden ajan hyvällä menestyksellä kouluradoilla, kunnes sille oli omistajan mielestä aika hankkia jälkikasvua. Kaikki sujui hyvin siihen asti että varsominen käynnistyi. Homma ei ottanut sujuakseen ja pian eläinlääkäri teki päätöksen leikata varsa ulos - edes klinikalle ei ollut enää mahdollisuutta lähteä. Varsa saatiin hyväkuntoisena ulos, mutta Barbadorille leikkaus oli liikaa ja se menehtyi.
Sukuselvityksen kirjoitti Minja E.
Cery ja Bristol olivat alkuverryttelemässä saapuessani maneesiin. Seurasin ratsukkoa hetken aikaa jotta näkisin miten he toimivat yhdessä ennenkuin aloittelisimme. Tänään hioisimme enemmän väistöjä ja alkuun sitä tehtiin käynnissä. Bristol suoriutui tästä hyvinkin kuten olettaa saattoi kun kyseessä oli niin korkealle koulutettu hevonen. Enemmän ongelmia tuli kun alettiin tekemään samaa harjoitusta ravissa. Takapää alkoi harhailemaan eikä hevonen näyttänyt oikein keskittyvän. Ratsastaja joutui keskittymään enemmän tasaisiin ja varmoihin apuihin jotta asiaan saataisiin muutosta. Pikkuhiljaa takapuoli alkoi pysymään mukana kuten kuuluukin ja harjoitus alkoi sujua moitteettomasti. Lopussa otimme vielä laukassa vähän vaihtoja ja Bristol teki ne innoissaan. Lopussa se alkoi jopa tarjoamaan itsekin niitä joten vähän jouduttiin jarruttelemaan. Kun olin tyytyväinen ratsukon tämän päivän suorituksiin niin päästin heidät tekemään loppuverryttelyjä.
Valmentajana toimi Natalia
Tänään pääsin valmentamaan minulle uutta tuttavuutta, upeaa punaturkkista Bristolia. Ratsastajan hoitaessa itsenäisesti alkuverryttelyjä seurailin ratsukkoa katseellani ja yritin luoda käsitystä siitä, millainen tamma oli ratsastaa. Se näytti toimivan melko hyvin ja vastasi huomaamattomiin apuihin sulavasti, mutta jotkin taivutukset ja liikkeet näyttivät jäävän hieman vajavaisiksi. Ensimmäiseksi tehtäväksi päätinkin teetättää Bristolilla avotaivutuksia. Ensin avot otettiin helpoimman kautta, eli käynnissä. Kaula saatiin taipumaan helposti, mutta siihen liike sitten jäikin etuosan unohtuessa samalla linjalle takajalkojen kanssa. Hevonen selvästi osasi, mutta ei tarjonnut täydellistä suoritusta ilman kunnon ohjeita ratsastajalta. Kuski sai keskittyä omaan tekemiseen ja muistaa, että vaikka alla oli hevonen, joka osasi ja totteli nätisti, sitä piti ratsastaa eikä jättää kaikkia töitä sille. Kun ratsastaja saatiin skarppaamaan, Bristol teki avot sekä käynnissä, että ravissa oikein siistin näköisesti. Seuraavaksi siirryimme laukkailuiden pariin, jossa halusin nähdä laukanvaihtoja. Laukkaa pyöritettiin läpi tehtävän ja aina pituushalkaisijalle tullessa se oli määrä saada vaihtumaan. Ensimmäiset vaihdot eivät olleet niin teräviä kun niistä halusin ja jälleen kerran syy löytyi ratsastajasta. Pienen hiomisen jälkeen vaihdot saatiin onnistumaan ja pääsimme viimeisen harjoituksen pariin. Tässä ideana oli treenata vähän lisää vaihtoja, mutta tällä kertaa ympyrällä, jolloin Bristol joutuisi pitämään yllä vastalaukkaa. Nyt kuski oli mukana ja tamma esitti oikein kauniita vaihtoja ja vastalaukkoja. Loppuverkat sai ratsukko hoitaa itse.
Valmentajana toimi Salazar
Olin edellisenä päivänä vetänyt Bristolille ratsastajineen hienosti sujuneen kouluvalmennuksen ja tänään oli vuorossa toinen samanmoinen. Tämän päivän treeneissä hikoiltaisiin askelpituuden parissa, eli luvassa oli koottuja sekä lisättyjä askellajeja. Ratsukon verryteltyä itsenäisesti otin Bristolin keskiympyrälle, jossa aloittelimme käynnissä. Ensin pyysin ratsastajaa menemään pitkin ohjin, sillä halusin nähdä minkä mittainen askel tammalla luonnostaan oli. Käynti oli pitkää ja reipastahtista. Seuraavaksi halusin ratsastajan ottavan Bristolin taas avuille ja alkavan lyhentää askelta. Lyhennys sujui hyvin, samoin kuin seuraavaksi tehty pidennys. Saman setin teetätin ravissa ja Bristol näytti todella hyvältä ratsastaa, se vastasi apuihin pehmeästi ja onnistui säätämään askelpituuksiaan tuosta noin vain. Laukassa tehtävä otettiin molempiin suuntiin, jotta pääsin näkemään oliko ratsastettavuudessa eroa oikean ja vasemman laukan välillä. Vasen laukka ei rullannut yhtä sulavasti, mutta ei siinä varsinaisia ongelmia silti ollut. Ympyrällä pyörimisen jälkeen annoin niin ratsukolle kuin itsellenikin pienen hengähdystauon, jossa Bristol pääsi kävelemään uraa pitkin löysällä ohjastuntumalla. Viimeiseksi halusin nähdä lisätyt käynnit, ravit ja laukat uralla suoritettuina, tarkemmin pitkillä sivuilla. Toinen pitkä sivu mentiin lisättyä askelta, toinen koottua. Lisätyt askeleet eivät irronneet ihan niin helposti, vaan ratsukko joutui kiertämään kenttää useampaan otteeseen saadakseen nappisuorituksen. Laukassa tehtävä oli selvästi helpoin ja hevoselle mieluisin, se tykkäsi laukata ja siinä askellajissa kaikki sujui hyvin. Loppuverryttelyksi määräsin Bristolin ratsastajineen rennolle maastokävelylle selästä käsin.
Valmentajana toimi Salazar
