Drinksuja Las Vegasissa Reportterin haastattelussa Troya Alkuperäinen osoite http://fwbreportteri.wordpress.com/page/3/ Haastattelijana Donna ”Kyllä freelancetoimittajan työ on sitten hienoa!” ajattelin mielissäni, matkalla en enempää enkä vähempää kuin itse Las Vegasiin! Aivan oikein, työni FWB-reportterina sai ansaitsemansa aloituksen vierailulla kuuluisan Troyan kuuluisaan talliin keskelle kasinoiden hohdokasta arkea – arkea, joka lienee aina kuin juhlaa. Paikan päällä vierailijat otetaan vastaan asianmukaisin menoin. Kutsu drinkille tallin omistajan kanssa saa minut tuntemaan itseni vallan erityiseksi. Haastattelu suoritetaankin sujuvasti muutaman (tai useamman) lasillisen ääressä. Drinkkilista on monipuolinen, ja koska olen vapaa toimittaja, eihän minulla varsinaisesti ole työaikaa joka velvoittaisi tiettyihin pidättäytymisiin. Sitä paitsi, mikä tapahtuu Vegasissa, jää Vegasiin. Lukuun ottamatta tätä Troyalta saamaamme haastattelua, jossa uppoamme keskustelemaan puoliverikasvatuksen saloista ja vanhoista sukulinjoista, ja joka nyt kaikille julkaistakoon. Utelen Troyan viimeisimmät kuulumiset ja odotan innolla tietoa myös tulevista syksyn tuulista. – Kuuluu oikein hyvää! aloittaa tämä vaaleaverikkö hillityn energisesti. Kesä on ollut kiireinen ja syksyltä on lupa odottaa samaa. Troya myöntää laiskistuneensa ja peräänkuuluttaakin nyt virtuaaliharrastusinspiraatiokipinää. – Ei sillä, että Las Vegas mikään maailman aktiivisin talli olisi silloinkaan, kun koneella satun istumaan useita tunteja päivässä. Sama vanha linja jatkuu: ei oteta paineita, jatketaan laiskottelua ja panostetaan se vähä mitä nyt panostetaan 100 % kasvatukseen. Kuulostaa hyvältä. Laadukkaasta kasvatuksesta Vegas on tunnetuksi tullutkin – siis erikoisen sijainnin ja monipuolisen drinkkilistan lisäksi. Kohta saamme myös luvan odotella järjestysnumeroltaan sadatta kasvattia. Ei kuitenkaan unohdeta, että Vegas viettää loppuvuodesta myös neljävuotissyntymäpäiviään. Olemme Troyan kanssa yhtä mieltä siitä, että syntymäpäiviä tulee jotenkin juhlistaa. – Vaikka sen sadannen kasvatin muodossa, jos ei muuten! Troya tunnetaan vannoutuneena vanhojen linjojen kannattajana. Aihe antaakin keskusteluun uutta pontta ja on haastateltavallemme erityisen tärkeä. – Vanhojen linjojen tilanne virtuaalimaailmassa on viime vuosiin nähden kohentunut kovasti. FWB oli paljon nykytilannettakin suositumpi 2000-luvun alussa, mutta tässä välissä tapahtui jotain, ja kasvatus miltei kuivui kokoon. Ihan viime vuosina FWB on rotuna saanut paljon uusia kasvattajia ja enemmän huomiota. Tilanne on parempi kuin se oli parisen vuotta sitten, ehkä joskus 2007–2008, jolloin FWB-kasvattajia tuntui lopettavan tai katoavan oikein rytäkällä, eikä uusia löytynyt tilalle. Nyt osaan jo pitkästä aikaa nimetä suoralta kädeltä montakin lupaavaa FWB-kasvattajaa, mikä on tietenkin aina hyvä asia rodun kannalta, Troya valistaa. Positiivisen kehityksen toivotaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. – Tietysti toivon, että tilanne tästä edelleen paranisi. Uusia ja innokkaita kasvattajia tarvitaan aina, mutta pitkäaikaisuus on kaiken pohja. Se on myös asia, joka tuntuu nyt olevan kasvatustyössä suurin ongelma rodusta ja linjoista riippumatta. Toivon, että nämä viime vuosien aikana rodun pariin tulleet jatkavat vielä hienoa työtä monien vuosien päähän. Kunnollisessa rodun jalostamisessa on kyse pitemmälle tähtäävästä ajatuksesta ja harkinnasta. Troya ohjeistaa meitä toimimaan yksi kasvatti kerrallaan, mutta muistamaan aina tähtäimen ja päämäärän, oli se sitten tuontilinjojen luontiin tai tiettyjen vanhojen emä- ja isälinjojen yhdistämiseen liittyvä tavoite. Kokonaisuutta ja päämääriä ei saa koskaan unohtaa, ja Troya toivoo, ettei näin tulevaisuudessakaan kasvattajille käy. Myös henkilökohtaisella tasolla on varmasti jokaisella harrastajalla toiveet ja unelmansa. – Haluaisin nähdä enemmän täysiveriverta käytettävän FWB-suvuissa. Täykkäripuolelta löytyy mahtava pankki vanhoja linjoja, jotka käyvät napisti yhteen monien puoliverisukujen kanssa, jos niitä vain uskaltaa yhdistää. Tämä käytäntö onkin viime aikoina jo hieman yleistynyt, mihin olen erittäin tyytyväinen. Vanhan ja uuden linjan sekoittamista karsastetaan, mutta jostainhan se uusi veri on saatava vanhoihin linjoihinkin, ettei kasvatus vain pyöri kehää ja tule vielä sisäsiittoisemmaksi kuin se jo on. Henkilökohtaisuudesta puheen ollen, ei makuasioista voida kiistellä. Mutta mikä on vanhalinjaisissa hevosissa ”se juttu” ja viehätys, joka tekee ne juuri Troyan mielestä uusien sukulinjojen edustajia paremmiksi? – Olen aina ollut ”vanhojen hyvien aikojen” ihannoija, oli kyse sitten muodista, elokuvista, kirjallisuudesta tai virtuaalihevosista, Troya tunnustaa. Hän kutsuu itseään jopa sanalla ”historianörtti”, mikä muuten muutti allekirjoittaneen mielikuvaa kyseisestä sanasta. – Virtuaalimaailmamme historia on omalla tavallaan erittäin mielenkiintoista, ja tietysti se elää parhaiten vanhoissa sukulinjoissa. Niissä on myös se harvinaisuuden viehätys; kuka tahansa voi tuoda itselleen orin, kisata sille tuhat sijoitusta ja hankkia kasan arvonimiä. Suoran isälinjan Rembrantiin tai Castingiin omaavia oreja ei löydy kuin harvoja, jos edes sitäkään, Troya tarkentaa. Hieman jo Vegasin vilkkuvalojen ja suhteellisen tukevien drinkkien vaikutuksen alaisena esitän ainakin itseäni kovasti kiinnostavan kysymyksen. Toki haastattelijat ovat aina sitä mieltä, että juuri heidän kysymyksensä ovat ennennäkemättömän nokkelia, fiksuja ja hienoja. Se kuuluu tähän ammattiin. Nyt paljastan kuitenkin oman tietämykseni vajavuuden ja pyydän selvitystä hyvin yksinkertaiseen kysymykseen: Mitä ovat vanhat linjat? Miten on määritelty sana ”vanhalinjainen”, ja mikä oikeasti lasketaan vanhaksi? Maitopurkin kyljessähän lukee pakkauspäivä, ja viimeinen käyttöpäivä on ehkä kahden viikon kuluttua tästä, joskus jopa aiemmin. Tämän ajan kuluttua sitä voidaan pitää vanhana. Ihmisiä taas ei saisi sanoa vanhoiksi milloinkaan, kun suurin osa loukkaantuu kuitenkin. Milloin virtuaalihevosta uskaltaa sanoa vanhaksi? – Vanhalinjainen hevonen on hevonen, jolta löytyy vanhaksi katsottuja virtuaalisia sukujuuria. Vanhoihin linjoihin viittaamalla yleensä tarkoitetaan kokonaisuudessaan tätä vanhoista sukulinjoista polveutuvaa virtuaalihevossukupolvea, tai joissain tapauksissa vielä elossa olevia hevosia, jotka ovat itse peräisin ”virtuaalimaailman muinaisajoilta”, kiteyttää Troya asiantuntevasti. – Vanhuuden määritteleminen onkin astetta vaikeampi tehtävä, koska jokainen käsittää vanhuuden eri tavoin. Itselleni oikeasti vanha virtuaalihevonen on 2000-luvun alkuvuosilta. Aika monilta olen taas kuullut, että ennen vuotta 2007 syntynyt hevonen lasketaan vanhaksi, ja täten ennen vuotta 2007 syntyneiden tuontihevosten jälkeläisetkin ovat jo periaatteessa ”vanhalinjaisia”. Toiset taas ajattelevat, että vanhalinjaisen hevosen on polveuduttava jostain vuosituhannen alkupuolelta/edellisen loppupuolelta syntyneestä kantahevosesta, Troya laskeskelee. Itse hän sanoo taipuvansa enemmän jälkimmäiseen käsitykseen. Vegasista löytyy monia vuosina 2001–2002 syntyneitä hevosia, ja omistajansa sanojen mukaan ne alkavat olla jo ”aika vanhoja”. – Itseäni en osaa käsittää vanhana virtuaaliharrastelijana. Jos mun talli on ollut pystyssä vuodesta 2007, siihen aikaan tuodut hevoset eivät todellakaan voi olla vanhoja! Loppujen lopuksi ihmisillä kaikilla on hieman eri käsitys vanhasta linjasta. Yhden harhaluulon vanhalinjaisista Troya kuitenkin haluaa kitkeä pois: – Pitkäsukuisuus ja vanhalinjaisuus ovat kaksi aivan eri asiaa! Vanhalinjainen hevonen ei välttämättä ole pitkäsukuinen, mutta nämä kaksi termiä joskus sekoitetaan keskenään. Pitkäsukuisuus viittaa vain suvun pituuteen, ja vanhalinjainen hevonen voi olla suvullisesti vaikka vain yksipolvinen. Pitkäsukuisen hevosen kaukaisin virtuaaliesi-isä taas voi olla vaikka edellisenä kuukautena syntynyt. (Tässä kohtaa hieman liikaa kirkkaan punaisia ja kauniin keltaisia drinkkejä nauttineen reportterin piti oikein vaivata päätään ankaralla mietinnällä. Edellisenä kuukautena syntynyt esi-isä, onhan se toki mahdollista.) Sellaista se virtuaali-ikääntymisen ihmeellinen maailma teettää! Uusia harrastajia suomalaisten puoliveristen pariin kaivataan jatkuvasti, sen me kaikki jo tiedämme. Ehkäpä joku myös Troyan viisaiden ylistyspuheiden jälkeen kiinnostuu juuri vanhoista linjoista ja haluaisin edesauttaa niiden pysymistä ja tunnettavuutta omalla työllään. Mistä tällöin kannattaisi aloittaa? Voiko meistä kuka tahansa aloittaa vanhalinjaisten hevosten kasvattamisen tuosta vaan, vai vaaditaanko asiaan perehtymiseen useampien vuosien ankaraa opiskelua? Mitä sanoo Troya, vanhojen linjojen kannattajamme, uusia tulokkaita mahdollisesti vaivaavista ”aloittamisen tuskista”? – Kuka tahansa, keltä löytyy kiinnostusta ja intoa, voi aloittaa vanhojen linjojen kasvattamisen! Se ei ole rakettitiedettä, eikä sitä voi oppia kun tekemällä. Hyvä aloituspaikka voi olla esimerkiksi jonkun ennestään asioista perillä olevan kasvattajan kanssa jutteleminen. Omaa mieltä ainakin aina lämmittää, jos saan sähköpostin jossa kysellään vanhojen linjojen kasvatuksesta. Minulla on jopa pitkä valmis tekstipaketti kaikkien tällaisten tilanteiden varalla tallessa, jonka voin pistää kyselijälle menemään ainakin ensihätään, hän kertoo hymyillen. Tästä kaikki vähänkin epäröivät siis ottamaan vinkistä vaaria, ja jos nyt ei ihan tukkimaan, niin ainakin muutamalla viestillä täyttämään Troyan sähköpostilaatikkoa. Myös muut kokeneemmat harrastajat vastaavat varmasti kysyttäessä. Troya kuitenkin myöntää, ettei vanhalinjaisten kasvatuksen aloittaminen ole välttämättä yhtä helppoa kuin uusien linjojen kanssa toimiminen. – Valitettavasti vanhoihin linjoihin perehtyminen vaatii hieman enemmän työtä, sillä uusissa linjoissa aloitat asiat itse puhtaalta pöydältä, kun taas vanhoissa linjoissa jatkat muiden kasvattajien työtä. Yleensä olisi tälläisessa tilanteessa hyvä olla esimerkiksi tunnetuista jalostusori- ja -tammalinjoista perillä, ennen kun osaa edes ostaa omia mieltymyksiä vastaavia kantahevosia kasvatukselle. Troya itse ei kuitenkaan ole ikinä aktiivisesti opiskellut sukulinjoja, vaan kertoo huvin vuoksi tutkailleensa vanhoja sukuja sekä vanhojen tallien sivuja. Kokemusta karttuu vain tekemällä, kuten on käynyt myös Troyalle. – Mulla esimerkiksi vaihtuvat kasvatustavoitteet vähintään kerran kuussa. Vanhojen tallien sivuilta löytää kaikenlaista jännää. Vanhoissa linjoissa on aina mukana tietynlainen tutkimusmatka menneisyyteen, jos sallinette kornin ilmaisutapani, hän kertoo hieman naurahtaen. Vanhoja linjoja löytyy siis erilaisia, jokaiseen makuun, ja monilla mielipiteillä joista ei voi kiistellä. Omina suosikkeinaan Troya mainitsee jalostusoreista nimet Casting, Rembrant, Hamlet ja Gregorian. Joku taas saattaa vannoa enemmän Valdostan, Oroaqin tai Pyrrhus II:n nimeen, eivätkä tässä olleet edes läheskään kaikki merkittävät orit. – On varaa mistä valita, ja itseä miellyttävän linjauksen metsästys omaan talliin onkin vanhojen linjojen suola. Aina ei ole helppo löytää juuri sitä oikeaa sukua, mutta voi sitä fiilistä kun se sitten vihdoinkin seisoo tallissa, Troya tiivistää silmät kiiluen. Kiiluvista silmistä puheen ollen, oli haastattelumatkalleni annettu mukaan jo innokkaan lukijankin lähettämä kysymys. Se kuului näin: Mitä mieltä Troya on muiden rotujen käyttämisestä FWB-jalostukseen? Vastausta ei myöskään pitkään tarvinnut odottaa ja se oli varsin selkeä: Troya rakastaa muiden rotujen käyttämistä fwb-jalostukseen! – En ole ikinä ymmärtänyt koko ”puoliverirotupurismin” päälle, paitsi roduissa, joissa sukuihin ei oikeasti saa sekoitella mitä tahansa – eli trakehner. Rakastan ”sekasikiösukuja” ja vierastan täysipuhtaita sukuja. FWB:iden kanssa täysipuhtaat suvut ovat erityisen pahoja, eivätkä miellytä minua henkilökohtaisesti ollenkaan, lähinnä päinvastoin. Se on niin tylsää! FWB:n ihanuus piilee juuri siinä, että on niin paljon jalostusmateriaalia mistä valita! Miksi haluaisit tahallisesti rajoittaa kasvatusmahdollisuuksia? – Useat kuvittelevat minun olevan jotenkin tuontisukuisuusvastainen. En missään nimessä, itseltänikin löytyy tuontisukuisia hevosia ja jopa pienimuotoinen ”tuontisukuisuusprojekti” sekoitettavaksi myöhemmin lyhytsukuisiin vanhoihin linjoihini, Troya linjaa. Tämän sanottuaan hän kyllä arveli kaikkien vetävän henkeä shokeerattuna ja pyörtyvän siihen paikkaan. Toivottavasti niin ei käynyt. Vain puhdassukuisuus on se mitä Troya ei ole koskaan ymmärtänyt. Hän viestinsä onkin: – Kaikki rodut kyllä vaan! Sekoittakaa, sekoittakaa, sekoittakaa! Sekametelisoppa paras soppa. Eipä sitä juuri hienommin voisi mielipidettään ilmaista. Lopputervehdyksiin muistaa Troya silti lisätä tärkeän huomion erityisesti uusia kasvattajia ajatellen: – Ei saa pelätä tehdä virheitä, ja pitää muistaa että kasvatus lähtee sun omasta mielipiteestä – älä anna muiden kertoa sulle, mitä mieltä sun pitäisi omista kasvateistasi tai tallista olla. Muodosta omat mielikuvat ja toimi niiden mukaan, ja toivottavasti onnistut tavoitteissasi! Kaikille kasvattajille ja harrastajille yleisesti hän tiivistää terveisensä vain sanomalla, että jatketaan tytöt samaa rataa. – En ole moneen vuoteen nähnyt näin paljon kivoja hevosia kaupan! Troya hihkaisee. FWB:iden tilanne näyttää päivä päivältä paremmalta. Uusille kasvattajille annetaan lämpimät tervetuliaistoivotukset ja kehotukset hypätä suoraan sekaan vain. Olemme saavuttaneet jo paljon, mutta saavuttakaamme vielä enemmän! Suuret kiitokset Troyalle drinkkikutsusta ja ylipäätään suostumisesta haastateltavaksi, sekä tietysti hienoista vastauksista! KOMMENTTEJA: Ihana tekstinpätkä, olipa tässä haastattelussa paljon juttua ja varmasti hyödyllistä tietoa ja vinkkejä vanhoista linjoista, ja ylipäätään fwb kasvatuksesta, kiinnostuneille! :) -Yogi, 03.09.2011