Pieni ankanpoikanen, polskutteli veessä, pien' ankanpoikanen, lumpeenlehden eessä. Se haukkasi lehdestä palasen ja sanoi sitten: "Mä olen iloinen. Olen ankanpoikanen, polskuttelen veessä. Kuak, kuak, kuak!"
Olipa kerran pieni ankanpoikanen. Tämä ankanpoikanen rakasti ennen kaikkea uiskentelemista, joten sitä se aina harrasti vapaa-aikanaan. Sitten eräänä päivänä kuului ankanpoikasen lammen lähellä olevasta talosta riemunkiljahduksia. Ankanpoikanen, joka oli tietysti itse uteliaisuus kaikkien pienien ankanpoikien tapaan, taapersi heti talolle tarkistamaan mistä moinen hihkuminen johtui. Siellä se talon omistaja, mitä omituisin ihminen, pomppi tasajalkaa alasti pitkin olohuonetta ja riemuitsi ääneen. Hmm? Ankanpoikanen katseli hetken moista toimitusta, kunnes huomasi olohuoneen pöydällä nököttävän kapistuksen. Ja sitten kaikki valkeni. Omituinen ihminen oli hankkinut internetin!
Ja internetistäpä tämä ihminen villiintyi. Ankka kävi joka päivä katsomassa miten ihminen istui istumistaan upouuden pienen laptopinsa ääressä, nousematta siitä kertaakaan. Ainakaan pikkuankka ei koskaan nähnyt sen nousevan. Omituinen ihminen riutui ja riutui, kunnes yhtenä päivänä lysähti näppäimistölleen. Eikä enää ikinä liikkunut. Ankka oli tietenkin vakoilunsa takia tullut erittäin kiinnostuneeksi kyseisestä internetistä ja sen saloista, joten se ei tuhlannut ollenkaan aikaa. Äkkiäkös ikkunaruutu nokittiin rikki ja lennähdettiin huoneen toiselle puolelle! Ooooh, maaginen tietokone! Oooh, maaginen internet! Maaginen hevostalli.net! Ja näin ankka löysi virtuaalihevoset.
Tarinan moraali: virtuaalihevoset ovat tappavan addiktoivia. Näin totesi Troya eräänä kesäyönä vuonna 2010. Oli loma ja sen sijaan että Troya olisi ollut ulkona ystäviensä kanssa juhlistamassa kesää, tämä istui tietokoneen ääressä ja koodasi virtuaalihevosille ulkoasua. Siinä vaiheessa tuli vasta ilmi addiktion syvyys. Troyan pitkäaikaisin talliprojekti Las Vegas ei nimittäin enää tuntunut riittävältä. Tietysti Vegasin rinnalla on aina ollut yhtä sun toista talliväkerrelmää, mutta tällä kertaa oli sellainen fiilis että jotain oikeasti puuttui. Ja niinhän se puuttuikin! Pitkäaikaisena vanhojen puoliverisukujen vaalijana Troya oli alkanut pikkuhiljaa kiinnosta muistakin vanhoista suvuista ja muistakin roduista. Koska Vegas on kasinossa, ei siellä voi asua muita kuin kasinopuoliverisiä ilman että kyseisillä eläimillä on tukalat oltavat. Vai kuuluvatko muka suomenjuntti ja lihava työhevonen samaan kastiin glamourglitterpuoliveristen kanssa? Ei, eivät kuulu. Siksi tuli pelastukseen Mighty Ducks! Koska ankat ovat kivoja eläimiä ja Anaheim Ducks on yksi Troyan all-time lempparilätkäjoukkueita, sai tallikin nimekseen Mighty Ducks - Anaheim Duckshan oli ennen nimeltään Anaheim Mighty Ducks. Kunnioittakaamme tämän mahtavan joukkueen ex-nimeä (joka oli nykyistä moninkerroin kivempi!) säilyttämällä sen muisto... virtuaalitallimuodossa? Olen aivan varma että joukkue olisi oikein ylpeä, jos tietäisivät tästä tallista. (Not.)
Mighty Ducks on siis heinäkuussa 2010 ideoitu ja syyskuussa 2010 alkunsa saanut virtuaalitalli, joka Troyan toisen tallin tapaan jatkaa stressittömän virtuaaliharrastuksen linjaa. Hevosia rakastetaan ja paapotaan, mutta kisaaminen ei ole must. Keskitymme erityisesti vanhoihin sukulinjoihin kaikissa hevosroduissamme, emmekä lainkaan valikoi tai syrji rodun perusteella. Paitsi shetlanninponeja, puoliverisiä ja niiden jalostukseen hyväksyttäviä rotuja. Ne löydät Las Vegasista. Ja nyt, pitemmittä puheitta, tervetuloa Mighty Ducksiin, toivottavasti viihdyt!
Quack quack,